Helmikuu on ehtinyt edetä jo heinäkuuksi sitten edellisen blogikirjoitukseni. Istun juuri parvekkeellani kuunnellen lehtipuiden havinaa heinäkuun alun (viileähkössä) kesätuulessa, ja mietin, että miten summaisin kuluneen kevään ja alkukesän tähän postaukseen.

Helmikuun alussa oli tunne, että kaamosmaisen pimeyden viimein väistyessä kevättalven auringon edestä alkaisin myös itse virkistyä. Miten kävi?

Kun marraskuun alkupuolella vielä Espanjassa ollessani varmistui, että olin onnistunut löytämään sekä työpaikan että asunnon Helsingistä, olin sanoinkuvaamattoman helpottunut.

Näin siinä kävi; maitojunalla -tai sinisillä siivillä- matkasin Espanjasta takaisin kotiin vain neljän kuukauden Fuengirolassa asumisen jälkeen. Que? Mitä ihmettä?

Syyskuu on kääntynyt lokakuuksi, ja niin vain on täällä eteläisessä Espanjassakin syksyn tuntua ilmassa. Aamulla lämpömittari näytti asteita olevan vain +16 ja päivän korkeimmaksi lämpötilaksi on tänään ennustettu +23 astetta.

Tiedätkö sen tunteen, kun astut ulos lentokoneesta uudessa maassa sinne muuttaessasi, täynnä intoa ja positiivista jännitystä, tietämättä aivan tarkkaan, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan?

Käsillä ovat tosiaan viimeiset päiväni Suomessa -ainakin tällä erää- ennen kuin nousen siiville ja lähden kohti uutta elämää Espanjassa.

Otsikko on todellakin vitsi. En usko pikadieetteihin, enkä siis tosissani edes arvuuttele pystyisinkö viidessä viikossa laihtumaan 10 kiloa, jotta olisin “normaalikoossani” siihen mennessä, kun muutan Espanjaan

Nyt se on vihdoinkin tapahtumassa: muutan taas ulkomaille! Tai noh, ehkä sana “taas” on vähän liioittelua, koska johan tässä ehti yli vuosikymmen vierähtää edellisestä kerrasta….mutta joka tapauksessa: here I go again…

Kuten harvakseltaan ilmestyvistä bloggauksista voi päätellä, ei elämässä ole juuri mitään tekeillä. Veikkaisin jopa näin noviisin näkökulmasta, että jonkin sortin masennus on oikeasti ollut päällä nyt jo muutaman kuukauden.