Ähäkutti, luulitkos reissaavasi!
Olen aiemminkin elämässäni joutunut toteamaan, että paskan määrä on vakio. Kun yksi asia onnistuu, menee toinen asia pieleen….tai joku hyvin alkanut tilanne kestääkin vain hetken aikaa. Reilu kuukausi sitten kirjoittelin alkaneen vuoden lomasuunnitelmista, joita kykenin pitkästä aikaa tekemään, koska minulla oli -myös pitkästä aikaa- vakituinen työpaikka. Jiihaa 🥳 Varasin matkan Madeiralle ja aloin innokkaasti odottamaan maaliskuun alkua, jonne reissun buukkasin. Miten kauniilta Madeiran saari näyttääkään kuvissa, miten mahtavia patikointireittejä, merenrantaa jylhissä maisemissa…ja aurinkoa ☀️Tuleva viikon loma tuntui niin ihanalta ja kauan odotetulta asialta, että välillä piti oikein nipistää itseään; voiko tämä edes olla totta? Oltuani vuosikausia määräaikaisissa työsuhteissa ja joskus niiden välillä työttömänäkin, taloudellinen tilanteeni ei ole sallinut matkustelua naismuistiin. Miten ihanaa, että elämä viimein pikkuhiljaa alkaa mahdollistaa myös matkustelun, myhäilin tyytyväisenä retkisuunnitelmia miettiessäni.
Ei olisi kannattanut myhäillä. Pari viikkoa matkan varaamisesta saimme töissä kuulla, että työnantajani oli aloittamassa muutosneuvottelut. Neuvottelut koskevat yli tuhatta henkilöä ja irtisanomisia tulee yli sadalle ihmiselle. En ole (muistaakseni) aikaisemmin kokenut YT-neuvotteluja, mutta näemmä tämäkin kokemus on läpi käytävä. Jos olisin ollut nykyisessä työpaikassani pitempään, suhtautuisin asiaan ehkä positiivisemmin. Nyt kuitenkin fakta on se, että työyhteisössäni ja tiimissäni on ihmisiä, jotka ovat olleet talossa todella pitään; heiltä löytyy vahva tietotaito talon tuotteista ja toimintatavoista. Lisäksi pitkäaikaisten työntekijöiden irtisanomisaika työnantajan puolelta on pitkä, kun taas minulla suhteellisen uutena henkilönä tuo aika on vain yksi kuukausi - eli mikäli minut irtisanottaisiin, säästö työnantajalle olisi välitön. Vaikka tiedänkin olevani hyvä työntekijä, niin realistisesti pitää ajatella…ja pelkään pahoin, että mikäli tiimistäni joku saa lähdöt, niin se voin hyvinkin olla minä.
Reilun kolmen viikon kuluttua neuvottelut päättyvät, eli vielä on ahdistavaa odotusta jäljellä. Peruin kuitenkin Madeiran matkan heti neuvotteluista kuultuani, sillä sain vielä siinä vaiheessa varausmaksua lukuunottamatta rahani takaisin. Siitäkin huolimatta, että matkan olisi voinut siirtää, katsoin paremmaksi perua sen kokonaan turvatakseni hiukan taloudellista tilannetta. Ei olisi ollut kovin fiksua lentää etelään käyttämään rahaa, kun palatessa olisi voinut odottaa tieto irtisanomisesta. Jos irtisanominen kohdalleni osuisi, ei kertyneitä lomiakaan saa rahana, vaan minun pitäisi jäädä heti lomalle neljäksi viikoksi, jotta ehdin lomat pitää ennen työsuhteen loppua 🙄.
Tässä vaiheessa on melko ankea tunnelma. Kun orastavat terveyshuolet hiukan hälvenivät, niin eikös vain tämä työtilanne ilmaantunut seuraavaksi haasteeksi. Vaikka tiedänkin, että elämä on täysin sattumanvaraista, eikä maailmankaikkeus toimi reiluuden periaatteella, niin alkaa vähitellen kärsivällisyys ja jaksaminen loppua. Päätinkin Madeiran matkan peruunnuttua pitää viikon töistä vapaata ihan kotioloissa; olen siis ollut kuluneen viikon lomalla. Sää ei ole kovin suosinut viikon mittaan, mutta on kuitenkin tullut lenkkeiltyä, käytyä osteopaatilla ja hierojalla, ja katseltua Netflixia - leivoinpa jopa sämpylöitä ensimmäistä kertaa elämässäni (juu, en ole mikään kodin hengetär ollut koskaan). Kirsikkana kakun päällä: naapurissa koira on haukkunut päivittäin ikäväänsä yksin ollessaan…joten aivan stressitön ei tämäkään viikko ole ollut 😟 Kuten sanottu; paskan määrä on vakio.
Maaliskuussa selviää, millaisena elämä jatkuu. Sitä odotellessa - aurinkoista alkukevättä sinulle 🌦️
