Olen joskus miettinyt, että olisiko elämäni jotenkin helpompaa, ellen olisi koskaan asunut ulkomailla. Jos se haave Suomen ulkopuolella asumisesta olisikin jäänyt vain haaveeksi, eikä olisi konkretisoitunut koskaan? Joskushan sanotaan, että jonkun asian tavoitteleminen tai odottaminen voi olla jollain tasolla jännittävämpääkin kuin se varsinainen tavoitteen saavuttaminen. Minä en allekirjoita tätä ollenkaan, mitä tulee ulkomailla asumiseen tai matkusteluun. En ole ollut “Espanjan kautta” ja sieltä paluun jälkeistä aikaa lukuunottamatta koskaan niitä ihmisiä, joille muu maa on mustikka ja oma maa mansikka. Fuengirolassa asuminen sai minut arvostamaan Suomen infraa ja palkkatasoa, ja olin onneni kukkuloilla pystyessäni niin sujuvasti palaamaan Suomeen uuteen työpaikkaan ja asuntoon — mutta rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että jos olisin tehnyt enemmän taustatyötä ennen Espanjaan muuttoa, niin elämä olisi voinut siellä sujua paremminkin. Jos ja jos 😋 Näköjään se mieli on tässä hieman muuttunut, kun Espanjan kokemuksesta on kulunut puolitoista vuotta - muistelisin, että paluuni jälkeiset postaukset olivat hyvin, eh, isänmaallisissa tunnelmissa kirjoitettuja 😂

Kun aikoinaan asuin Englannissa ja sen jälkeen USA:ssa, niin kävin hyvin harvakseltaan Suomessa, enkä ikävöinyt kotimaata ollenkaan. Jos USA:n vuosien päätteeksi olisin saanut green cardin, kuten minulle oli luvattu työsuhteen alkaessa, niin olen ihan varma, että siellä minä asuisin edelleen. Yleensä muutenkin reissusta palatessani minulla ei ole sitä tunnetta, että borta bra men hemma bäst. Muistan eräässä työpaikassani yhden reissuntäyteisen kuukauden, kun kävin suunnilleen kotona kääntymässä pyykkäämässä, ja parin päivän kuluttua oli jo lento toiseen maahan. Se oli pakkaamista lukuunottamatta aivan mahtavaa aikaa 😍.

Olen pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni satunnaisesti vuosien varrella, koska ajoittain minuun iskee vieläkin aivan älytön ikävä jenkkeihin. Tuolloin saatan turhautuneena ajatella, että kunpa en olisi koskaan sinne muuttanutkaan - koska ehkä siinä tilanteessa asia olisi vain niin sanottu “pipe dream” todellisen kokemuksen sijaan. Vaikka USA ei todellakaan ole mikään unelmamaa käytännössä, ja vaikka sieltä kulkeutuvat uutiset tuovat vuosi vuodelta negatiivisempia asioita esille, niin jostain syystä en vain ole muualla tuntenut niin vahvasti olevani oikeassa paikassa. Harmi vain, ettei sinne ole mahdollisuutta palata pysyvästi (ja tuskinpa se tässä iässä enää kovin järkevää olisikaan, kun ei ole isoja säästöjä vanhuuden varalle).

Yhtä lailla äskeisen Italian reissun jälkeen jäin miettimään sitä, miten äärettömän ihanalta tuo matka tuntuikaan 💚. Jotenkin jopa on se fiilis, että vähän liikaakin hekumoin tuota kokemusta, ha! Uskon, että tämä johtuu ainakin osittain siitä, etten ole työmatkoja lukuunottamatta pystynyt taloudellisista syistä matkustelemaan yli kymmeneen vuoteen. Kun et tee jotain asiaa säännöllisesti, niin kokemus saattaa painua unholaan ainakin jollain tasolla. Luulenkin, että tämän kesän matka Italiaan herätti minussa taas eloon sen kaukokaipuun, joka on ehkä ollut vähän uinuvassa tilassa viime ajat. Lisäksi se, että olen vielä kesälomalla ja ajatusteni kanssa kaikessa rauhassa yksin ilman kenenkään ulkopuolisen toppuuttelua ➡️ kääk, tässähän tulee mieleen vaikka mitä ideoita liittyen matkailuun ja..ja…jopa ulkomailla asumiseen vielä joskus 🤪

Jos terveys säilyy ja työpaikka pysyy, niin minullahan on työvuosia vielä ennen eläkettä jäljellä yli vuosikymmen, enemmänkin (ja kuka tietää, miten korkeaksi eläkeikä vielä ehtii nousta tulevina vuosina). Sitä kun ajattelee, niin pistää miettimään, että vielähän tässä ehtisi tehdä mitä vain ja eritoten missä vain, jos tilaisuus tulisi. Espanjan kokemuksesta viisastuneena en kuitenkaan enää lähtisi pikkuruisen palkan työhön, olipa kohdemaa mikä tahansa. Ja tämähän se on se dilemma; miten voisi tehdä esimerkiksi nykyistä työtä vaikka Italiassa 🤣 (= ei mitenkään). Onneksi trendi näyttää olevan se, että suomalaiset työnantajat sallivat etätyön tehtäväksi ajoittain myös ulkomailta käsin. Lyhyitähän nämä tällaiset pätkät ovat, mutta juuri silmään osui joku artikkeli netissä, jossa kerrottiin, että EU:ssa on valmisteilla joku pidemmänkin etätyön salliva lakimuutos tai vastaava tulevina vuosina. Joten jos nyt ei muille maille pääsisikään vakituisesti enää asumaan, niin ehkäpä sitä voisi pari kertaa vuodessa käydä lomien lisäksi arkea kokeilemassa myös kotimaan rajojen ulkopuolella.

Ehkä sitä lopulta siis kuitenkin pitää olla kiitollinen niistä kokemuksista ja erityisesti ystävistä, joita ulkomailla asutut vuodet toivat tullessaan…..ja yrittää tehdä arjesta sen verran merkityksellistä (tätä aihetta olen sivunnut aiemminkin), että kaukokaipuu ei nouse epämiellyttävälle tasolle 😅. Erittäin positiivinen asia elämässäni nykyään on kuitenkin se, että pystyn suunnittelemaan ja toteuttamaan matkustamista; toivotaan, että 1-2 reissua vuodessa auttaa täsmäiskuna tämän tädin ikuiseen kaukokaipuuseen ✈️🧳