Rantakuntoon viidessä viikossa
Otsikko on todellakin vitsi. En usko pikadieetteihin, enkä siis tosissani edes arvuuttele pystyisinkö viidessä viikossa laihtumaan 10 kiloa, jotta olisin “normaalikoossani” siihen mennessä, kun muutan Espanjaan. Tämä nyt on vain jälleen kerran elävä todiste siitä, miten vaikeina aikoina annan itseni lamaantua -liikunnan ja terveellisen ruokavalion suhteen- ja sitten, kun edessä on äkillinen positiivinen elämänmuutos, voisin potkaista itseäni persuksiin kun “joudun” nyt löysine nahkoineni ja lisäkiloineni muuttamaan etelän rantamaisemiin ja helteisiin. Maximekkoja kehiin, apuaaa 😂
Tämä on kuitenkin nyt raaka totuus: ties kuinka monetta kertaa elämässäni nyt olisi todellakin aika kerätä itsensä, heittää irtokarkit nurkkaan, jättää jäätelöt kauppojen pakastealtaisiin…ja edes yrittää tsempata seuraavat viisi viikkoa. Tuo aika on kuitenkin tarpeeksi pitkä siihen, että vaikkei nyt kovin monta kiloa saisikaan pudotettua, niin varmasti mieli virkistyy ja ainakin sokeriturvotusta saa pois. Eikö niin? (kuvittelen tässä kohtaa kuulevani kannustavia “totta kai” -huutoja 😅🤪) Muutto etelän lämpöön - senhän pitäisi kuitenkin olla motivaattori jos mikä!
Pakko myöntää, että tulevasta muutosta huolimatta on ollut tähän mennessä vaikeuksia saada perseensä ylös sohvalta kovinkaan aktiivisesti. Vuosi sitten vetelin 10000 - 12000 askelta päivässä, tätä nykyä kello näyttää jotain neljän tuhannen ja seitsemän tuhannen askeleen väliä per päivä. Ruokavalio on mitä on, ei ole kiinnostanut. Tämän viikonlopun vielä psyykkaan itseäni ilman kellotuksia ja askelmääriä, mutta maanantaiaamuna hyppään vaa’alle ja alan kirjaamaan liikunnat ja askeleet tuonne liikuntaosioon joka päivä. Tehdään tästä nyt tällainen julkinen projekti (taas kerran, haha), ja katsotaan ihan mielenkiinnonkin vuoksi, että mitä pystyy tällainen keski-ikäinen täti-ihminen kropalleen tekemään viiden viikon aikana. Tarkoitus on lentää Malagaan heinäkuun viimeisellä viikolla, ja toivon totisesti että siihen mennessä olen edes päässyt sellaiseen hyvään alkuun, josta on sitten siellä helppo jatkaa 🤞
Kesäkuu on ollut tästä sohvaperunan elämäntyylistä huolimatta oikein mukava; tapasin pitkästä aikaa erään entisen työpaikan työkavereita, kun kävimme illallistamassa Espoon puolella Lucy In The Sky-ravintolassa. Meitä on joukko naisia, jotka tapaamme mahdollisuuksien mukaan kerran, pari vuodessa, vaikka yhteisistä työvuosista on aikaa jo yli kymmenen vuotta 💗. Tuo Lucy tarjoaa huikean miljöön ja näkymät ympäröivään maisemaan ovat aivan mielettömät! Tarjolla on mitä ihanimpia drinksuja 🍸, mutta mielestäni tuo illallis-menu oli ehkä vähän liian tyyris hinta-laatu-suhteeltaan. Meille sattui myös todella sarkastinen ja epäystävällinen tarjoilija, joka pilasi kokemuksemme. Tarjoilu pelasi valitettavan hitaasti, vaikka tungosta ei ollut - esimerkiksi vesikannut pöydässämme olivat tyhjinä pitkiä aikoja, eikä tarjoilija oma-alotteisesti käynyt tsekkaamassa tilannetta, eikä myöskään kyselemässä tarvitsisimmeko vaikkapa täydennystä drinkkeihimme tms. Sääli sinänsä, koska itse tykkäsin paikasta muutoin tosi paljon! Ehkä Lucy onkin paras paikka afterworkille, eikä niinkään illalliselle? Onko kenelläkään muulla kokemusta palvelusta, vai sattuiko meille vain välinpitämätön tarjoilija?
Tuli käytyä myös Whitesnaken jäähyväiskiertueen Helsingin konsertissa Jäähallissa, ja samalla vietettyä hiukan aikaa rakkaan ystävän kanssa, myöskin piiiitkästä aikaa. Meillä oli paikat yläkatsomossa, ja liekö se ollut osittain syynä siihen, että Coverdalen lauluääni ei kyllä sinne yltänyt ja äänentoisto oli melko välttävää. Jälkeenpäin luin jostain arvosteluja keikasta, ja permannolta oli kommentteja, että sinne ääni kyllä kuului ihan hyvin…joten ehkä äänentoisto riippui tosiaan paikasta. Europe veti sen sijaan aivan loistavan setin; solistin ääni ei tuntunut heikentyneen sitten kasarin, ja valoshow oli myös vaikuttava. Tällaiselle yli viiskymppiselle ihmiselle molemmat bändit ovat tuttuja nuoruusvuosilta, ja ehkä keikan paras anti olikin nostalgisuus ja se muistojen tulva, jonka monet biisit onnistuivat tuolta aivojen uumenista tuomaan pintaan. It’s a final countdowwwnnnn 🎸🎶🥁🎵
Päätänkin tämän päivityksen videoon yllä mainitusta kappaleesta….ja alan suostuttelemaan itseäni ulos sateeseen virkistävälle kävelylenkille. Ihanaa lauantaita sinulle!
