Hetkiä helmikuulta
Helmikuun alussa oli tunne, että kaamosmaisen pimeyden viimein väistyessä kevättalven auringon edestä alkaisin myös itse virkistyä 🌞. En tiedä mihin tämä helmikuu katosi, enkä myöskään voi sanoa, että kovin pirtsakkana täällä olisin heilunut! Mielestäni en ole koskaan kärsinyt varsinaisesta kevätväsymyksestä, mutta nyt on pakko myöntää että olen ollut aivan loputtoman väsynyt. Tämä ei ole tosin pelkästään huono asia, sillä niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin ensimmäistä kertaa elämässäni nukahdan myös illalla epätavallisen nopeasti! En toki vieläkään niin, että pään osuessa tyynyyn olisin jo untenmailla, noup - mutta en enää myöskään pyöri kuin hyrrä peiton alla hereillä 1-2 tunnin ajan ennen nukahtamista. Tähän liittyy hauska nolo tarinakin…
Helmikuussa säät vaihtelivat rajusti; meri oli välillä sula ja välillä aivan jäässä - välillä tuli lunta ja oli päiväkausia pilvessä, sitten oli aivan ihania kirkkaita päiviä ja maagisia auringonlaskuja!
Pari viikkoa sitten heräsin keskellä yötä siihen, että makuuhuoneen patteri paukkui aivan jumalattoman äänekkäästi. Piti oikein laittaa valot päälle ja nousta sängynlaidalle istumaan ja ihmettelemään unenpöpperössä, että mitä hemmettiä?! 🙄 Patteri hiljeni pian, eli koko sessio ei kestänyt kuin ehkä puoli minuuttia - mutta se meteli kuulosti aivan siltä kuin joku olisi hakannut patteria jollain kepillä. Ensimmäinen ajatus olikin, että ehkä joku naapuri tosiaan jostain syystä paukuttaa omaa patteriaan ja ääni kantautuu muihin asuntoihinkin tosi selkeästi. Noh, maastouduin takaisin peiton alle jatkamaan uniani, ja unohdin koko asian…. kunnes sama toistui muutaman päivän kuluttua, tällä kertaa sunnuntaiaamuna klo 05:45 🤯. Aloin miettimään, että voiko tosiaan joku asukas olla paukutuksen takana, vai voisiko ääni kuitenkin johtua jotenkin patterista itsestään? Hmm. Ääni todellakin kuulosti siltä, että patteria koputellaan aika voimallisestikin jollain kepillä tms. - ei oikein vaikuttanut siltä, että patterista voisi tuollainen ääni lähteä jonkun vesivirtausten tai lämpötilamuutosten takia…mutta who knows. No, tästä kuitenkin sain idean, että voisin jättää puhelimeni muutamaksi yöksi nauhoittamaan ääntä (iPhonessa se Voice Memos-toiminto) - jos siis tämä pauke jatkuisi, niin voisin lähettää isännöitsijälle äänityksen ja kysyä, että voiko patteri pitää tällaista meteliä 😅.
Varmaan voi jo arvatakin, että sen jälkeen kun sittemmin uskollisesti olen joka ilta puhelimeeni laittanut äänityksen illalla sänkyyn kömpiessäni päälle….niin patteri on ollut täysin hiljainen 😂 Sen sijaan tuohon nukahtamiseeni ja nukkumiseeni liittyen olen saanut selville, että…. a) nukahdan nykyään jopa puolessa tunnissa! Ja….. b) minä kuorsaan, apua!! Aika hassua, että en ole koskaan vaikkapa herännyt omaan kuorsaukseeni….mutta niin vain äänitteessä kuuluu selvästi meikäläisen hurinat, kun taas patteri ei ole paukahtanut kertaakaan. No, parempi näin!
Mitäs muuta helmikuu toi tullessaan, paitsi patteridraamaa? Aika lailla jäi tästä kuukaudesta se tunne, että olen vain yhä totutellut tähän uuteen asuntooni ja uuteen työpaikkaan. Asuntoon olenkin tässä vaiheessa jo hyvin asettunut; olen juuri ollut kuusi päivää vapaalla ja onnistunut jollain lailla rentoutumaankin…ja huomasin näiden päivien aikana, että nyt ollaan ohitettu se vaihe muuton jälkeen, jolloin oma asunto tuntuu kodilta 💗 Olen niin kiitollinen, että voin nukkua ilman korvatulppia! Silloin tällöin kuuluu niitä normaaleja elämisen ääniä tässäkin talossa, mutta Espanjan sekametelisopan jälkeen en enää pienistä äänistä stressaannu (paitsi paukkuvista pattereista, ha!).
Toivoisin, että voisin sanoa myös työpaikasta samoin - mutta valitettavasti uusi työ ei sitten kuitenkaan vastannut odotuksia. Kolmessa kuukaudessa kuitenkin (allekirjoittanut ainakin) pystyy jo hyvin hahmottamaan, minkälainen työnantaja ja -yhteisö on kyseessä, ja vaikka ehkä olenkin hieman keskivertoa hanakampi hakemaan muutosta epätyydyttävään tilanteeseen…niin pakko oli heittää verkot vesille. Tai no, ei kirjaimellisesti; en aktiivisesti lähetellyt hakemuksia, mutta kiitollisena hyvistä kontakteistani onnistuin kuitenkin saamaan uuden työpaikan yrityksestä, jonka kanssa olin aikaisemmin keskustellut työllistymismahdollisuuksista. Aloittelen siis taas uudessa työssä maaliskuussa - ja täytyy sanoa, että olen sekä innoissani, että kauhuissani. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menee hyvin ja tämä työpaikka jää pitkäaikaiseksi 🧡.
Toivon myös, että sinun helmikuusi on ollut ihana - ja toivotan vielä parempaa maaliskuuta ja aurinkoista kevään odotusta 💛 🌤
