Älynalle kosketuspulaan?

Tämän aamun Jälkidigiä aamupalan aikaan TV:stä silmäillessäni katseeni osui YLE:n studiossa istuneen naisen sylissä olleeseen otukseen. Mitä ihmettä, onko tuo nalle? Liikkuuko se itsekseen? Jäin kuuntelemaan tarkemmin mistä oli kyse; mikä oli tuo lelu, jonka käsi näytti silittelevän naisen kehoa makoillessaan tämän rintakehällä, ja mikä oli tämän jutun sisältö ylipäätään.

Pian selvisi, että nallehan se oli, eli suomalaisen JoyHaptics-yrityksen kehittämä iXu-nalle! Tiivistettynä: nalle on tarkoitettu tilanteisiin, joissa et voi olla fyysisessä kontaktissa läheistesi kanssa - JoyHapticsin sivulla mainittuja esimerkkejä “nallen tarpeeseen” ovat mm. kaukosuhde, isovanhemmat jossain pitkän matkan takana, tai paljon matkustelevat vanhemmat. Jälkidigin studiossa nalle oli esillä ymmärtääkseni siksi, että nyt Covidin aikana on herätty siihen, miten moni ihminen on jäänyt yksikseen ilman toisen ihmisen kosketusta matkustus- ja muiden rajoitusten vuoksi. Tässä yhteydessä studiossa oleva ryhmä käytti termejä “etäläheisyyden tarve” ja “etäkosketus”, johon tuo nallukka siis olisi oiva ratkaisu. Tämä iXu-nalle siis toimii ymmärtääkseni niin, että lataat appin luuriisi, ja kosketusnäytön kautta voit “koskettaa” jossain kaukana olevaa rakastasi - sillä ihmisellä vastaanottajan päässä on tuo nalle, joka sitten siellä toisen ihmisen sylissä reagoi sinun kosketukseesi, ja “siirtää” kosketuksesi tuon toisen ihmisen keholle tassunsa kosketuksella. Kosketuksen voi myös tallentaa siten, että sen vastaanotto onnistuu jonain myöhempänäkin ajankohtana.

Mitä ajatuksia tällainen luo mieleesi näin äkkiseltään? Koomista? Surullista? Huikeaa?

JoyHaptics-yrityksen kehittämä iXu-nalle, kuva Tekniikan Maailma-lehdestä

Voi olla että olen väärässä, mutta uskoisin että suurimmalla osalla ensireaktio iXu-nalleen voi olla ehkä hiukan väheksyvä. Koko otus ehkä tuntuu koomiselta - erityisesti jos kuuluu siihen osaan väestöä, jonka elämä on soljuu suhteellisen “normaalisti” siinä mielessä, että useimmiten on perheenjäseniä ympärillä, nyt pandemian aikanakin. Perhe, sukulaiset ja hyvät ystävät; kun nämä ovat elämässä vakio, niin ei ehkä osaa ajatella, että on ihmisiä joilta voi puuttua nämä kaikki omasta elämästään. Tai, jos elämässä onkin läheisiä ihmisiä, mutta joita pystyy tapaamaan vain oman kodin ulkopuolella, ehkä etäisyyden vuoksi - niin onhan se surullinen fakta tämän pandemian takia, että ne kontaktit ovat suuressa määrin hävinneet monelta.

Minusta tuo nalle on aika herttainen keksintö! Voin hyvin kuvitella, miten se voisi vaikkapa kaukosuhteessa olevalle pariskunnalle tuoda hauskan lisäkeinon yhteydenpitoon, kuin myös tuossa yllä mainituissa muissa tilanteissa isovanhempien tai muiden ihmisten kanssa, kun ollaan pitkään erossa toisistaan. Miten tuota nallea voisi hymyilemättä katsoa, kun se alkaisi ojennella tassujaan ja tietäisit, että joku jossain viestittää haluavansa silitellä :) On kai tässä maailmassa turhempiakin keksintöjä.

Toisen ihmisen kosketusta ei tietysti voi mikään lelu korvata, olipa se kuinka söpö tahansa. Itselle nousi tässä yhteydessä pintaan tietysti hiukan surullisia tunteita siitä, mistä aina tässä yhteydessä muistutetaan: ihminen tarvitsee toista ihmistä, toisen ihmisen kosketusta. Tämä menee siihen samaan sarjaan, kun otsikot usein huutavat että yksinäisyys tappaa, samoin unettomuus - molemmat faktoja monen ihmisen elämässä ilman pandemiaakin. Omaa elämääni kun ajattelen, niin toisen ihmisen kosketus on minulle vaikkapa se hetki, kun näen jotain ystävääni - eli pikainen halaus nähdessä ja erotessa. Tätä tapahtuu ehkä 2-4 kuukauden välein. Milloin olen viimeksi halannut toista ihmistä tilanteessa, jossa olisi ollut mukana enemmän tunnelatausta, tai ehkä romanttinen viritys? Huh, en edes muista. Vuosia sitten. Hassua on se, että olen varmaan tottunut tähän - mitä ei ole, mitä ei enää sillä tavalla selkeästi muista….sitä ei kai osaa kaivatakaan? Tai ehkä sitä on osannut jotenkin haudata sen kaipuun jonnekin hyvin, hyvin syvälle, eikä sitä varsinaisesti mieti - paitsi sitten tällaisissa tilanteissa, kun TV-ruudulle ilmestyy joku silittelevä nalle ja aihe kosketuksen tärkeydestä.

Harmi kyllä, tällainen nalle ei tässä tapauksessa siis ole hyödyksi, kun ei ole siellä “toisessa päässä” sitä toista ihmistä, kenellä olisi se toinen elukka tai appi :) Mikä ratkaisuksi? Vaihtoehdot lienevät joko a) menen jakamaan ilmaisia halauksia Kamppiin….tai…b) alan tosissani harkitsemaan kissan hankintaa - se on ollut välillä mielessä jo aikaisemmin. Lemmikithän todistettavasti ovat hyväksi terveydelle, erityisesti jos asut yksin…joten kyllä tämä taitaa olla nyt vakavasti otettava vaihtoehto, jahka tässä syksyn mittaan selviää (toivottavasti) että mikä ja missä seuraava työelämäni vaihe on.

Muista halata perhettäsi <3