Online-deittailua kypsässä iässä
Silmiini osui tämä kerrassaan valloittava tarina kahdesta lähes 80-vuotiaasta kanadalaisesta, jotka tapasivat netissä deittisivustolla Covid-aikakaudella eli vuoden 2020 loppupuolella - ja menivät naimisiin kahdeksan kuukauden sisällä tuosta ensimmäisestä nettitapaamisesta! Miten mahtavaa, että ihmiset jaksavat yrittää ja uskoa siihen, että rakkaus voi todellakin tulla vastaan elämässä riippumatta iästä tai elämäntilanteesta. Meikäläinen on varmasti niin anti-romantikko kuin vain voi olla, ainakin itse olen itseni jotenkin näin “laatikoinut”…mutta kääk, silti on pakko tunnustaa, että tämä tarina sai minut ajattelemaan asiaa enemmän, ja ehkä vähän jopa muuttamaan mielipidettäni ja suhtautumistani nettideittailuun.
Kuva otettu täältä (People.com)
Tämän ihastuttavan pariskunnan tarina tiivistettynä kuuluu näin: Jim Adams (78) oli menettänyt vaimonsa vuonna 2017 ja elellyt siitä saakka leskenä. Avioliitto oli kestänyt 38 vuotta ennen vaimon kuolemaa, ja Jim oli ajatellut että loppuelämä todennäköisesti menisi leskenä yksin eläessä, erilaisten harrastusten ja lasten sekä lastenlasten parissa. Eräänä syksyisenä päivänä viime vuonna, ollessaan kotonaan Covidin vuoksi karanteenissa, hän hetken mielijohteesta päätti tehdä profiilin kypsemmille ihmisille tarkoitetulle deittisivustolle (Silver Singles). Viikon sisällä liittymisestään sivustolle Jim sai “matchin” 79-vuotiaan Audrey Couttsin profiilin kanssa, ja match-prosentti oli jopa 94%. Tuumasta toimeen siis; Jim lähetti Audreylle viestin ja jäi odottelemaan vastausta.
Audrey Coutts eleli omaa elämäänsä sinkkuna erottuaan 33 vuotta sitten avioliitostaan. Hänellä oli ollut profiili Silver Singles-sivustolla jo neljä vuotta, mutta hän kävi harvemmin koko sivulla ja oli jo suunnitellutkin ottavansa profiilinsa pois kokonaan. Treffeillä oli tullut käytyä, ja ystäviäkin oli löytynyt - mutta ei rakkautta. Saatuaan viestin Jimilta Audreyn oli pakko vastata; heillä tuntui heti olevan paljon yhteistä ja asiat vain jotenkin loksahtelivat paikoilleen. Heti ensimmäisistä viesteistä lähtien he alkoivat jutella videon kautta Facetimella - ensimmäiset kymmenen päivää pariskunta jutteli Facetimessa kaksi tuntia joka ilta!
Ensimmäisiä treffejä kasvotusten vähän epäröitiin vallitsevan Covid-tilanteen vuoksi, mutta koska pariskunta asui kuitenkin sopivan matkan päässä toisistaan, niin Jim sai järjestettyä rauhallisesta bistrosta lounaan pöydässä, joka sijaitsi omassa rauhassa ravintolan takaosassa, muilta suojassa. Ja mitenkäs ensitreffit sujuivat? No, niin hyvin, että jo kolmen kuukauden kuluttua tuosta ensitapaamisesta Audrey muutti Jimin luokse asumaan, ja keväällä 2021 Jim kosi mielitiettyään äitinsä art deco-sormuksella erään kotona nautitun pasta-illallisen aikana 🍽 💍 Häitä juhlittiin syyskuun 25. päivänä lähimpien perheenjäsenten ympäröimänä kauniissa luonnossa golf-klubilla.
© Julie Rand Photograpy - oprahdaily.com
Olen itse kuluneen vuoden aikana seilannut ajatuksineni ja toiveineni edes takaisin, mitä tulee mietteisiin parisuhteesta ja rakkaudesta. On ollut hetkiä, jolloin mieleen iskee varoittamatta äärettömän surullinen fiilis ja tunne siitä, että tuskinpa tässä enää omalle kohdalle rakkaus osuu - että koko se prosessi ihastumisesta rakastumiseen, ja luottamuksen rakentaminen toiseen ihmiseen tuntuu pelottavalta, jopa mahdottomalta. Toisaalta sitten on aikoja, jolloin on hyvin vahva tunne siitä, että todellakin haluan rakastua vielä, ja kokea ihanan, turvallisen ja terveen parisuhteen! Minulla olikin melkein vuoden ajan profiili OK Cupid-sivustolla, joka oli siinä mielessä itselle mieleinen paikka, että siellä oli hyvin kansainvälistä porukkaa. Ajan kuluessa toki sitten kävi tietysti selväksi se luonnollinen asia, että jos juttelet ihmisten kanssa jotka asuvat toisella puolen maailmaa, niin ei se kovin todennäköistä ole, että tutustuminen etenisi -varsinkaan Covid-aikana- kasvotusten tapaamiseen. Facetimen kautta juttelin parin, kolmen tyypin kanssa jossain vaiheessa, mutta heistä kukaan ei ollut Euroopassa, joten hyvin pian yleensä juttu sitten kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Koska sosiaalinen elämäni on aika lailla kuollutta, niin tuo online-treffailu kuitenkin todennäköisimmin olisi minulle se keino, jolla ihmisiin tutustuisin. Olen aina ollut vain niin kärsimätön, että jos ei “tuloksia” ala tulla nopeasti, niin luovutan koko homman. Ehkä pitäisikin nyt ottaa vaikka vuodelle 2022 sellainen oikein projekti, että pistäisin profiilit Tinderiin, uudelleen OK Cupidiin ja miksei vaikka tuonne Silver Singlesiinkin (se on yli 50-vuotiaille) - enkä ottaisi profiileja pois ainakaan vuoteen, pariin. Eipä siinä mitään menetäkään, varsinkin jos käyttää palvelujen ilmaisversiota.
Jos Jim ja Audrey can do it, niin miksei muutkin - tässä iässä on vielä ehkä hiukan suurempi mahdollisuus se match löytää, kuin 25 vuoden kuluttua…vaikkei sekään näköjään mahdotonta ole 😍. Luulenpa, että tässä loppuvuoden keskityn työnhakuun ja omaan hyvinvointiini, ja vuoden vaihtuessa alkakoon Deittiprojekti 2022 👍.
