Maanantai ei mittään
Mahtaako kukaan muistaa tuota yli neljänkymmenen vuoden takaista Hectorin biisiä nimeltään Ei Mittään (Työttömän Arkiviisu)? Jotenkin se aina itselleni pomppaa mieleen näin maanantaisin, kun olen tässä pyörinyt työttömänä nyt miltei neljä kuukautta. Odotan alkavaa viikkoa nykyään enemmän kuin viikonloppuja, vaikkei päivillä sinänsä olekaan mitään merkitystä. Arkipäivisin on vain jotenkin pirtsakampi olo, sellainen fiilis että maailma on hereillä ja aktiivisena - ja itselleni tämä tarkoittaa sitä, että työpaikkailmoitukset päivittyvät ja aina on se mahdollisuus, että jotain uutta osuu silmään!
Vaikkei työpaikkoja tällä hetkellä ihan niin paljoa haettavana olekaan kuin esimerkiksi pari vuotta sitten määräaikaisten työsuhteideni välissä muistelen olleen, niin olen kyllä bongannut muutamia mielenkiintoisia paikkoja, joihin olen hakenut. Olen myös laittanut silloin tällöin avoimen hakemuksen menemään, jos joku tietty yritys on mielestäni sellainen, jonka leipiin toivoisin joskus vielä pääseväni. Olen siinä mielessä tosi aktiivinen, että tsekkaan avoimet työpaikat monta kertaa päivän aikana sekä Oikotiellä että LinkedInissa, ja olenkin usein ensimmäisten hakijoiden joukossa, hah! Viime viikolla olikin tämän syksyn ensimmäinen työhaastattelu, josta pitäisi kuulua tällä viikolla. Olen vielä tässä vaiheessa hakenut vain vakituisiin paikkoihin; vähän alkaa jo kyllästyttämään aina olla määräaikaisessa työsuhteessa. Vaikka määräaikaisuus olisi pitkäkin, niin onhan siinä aina taustalla se epävarmuus, että jatkuuko työ vai ei. En ole luonteeltani sellainen ihminen, että suunnittelisin elämääni vuosikausiksi eteenpäin, mutta on se aika rasittavaa sekin, ettei pysty oikein mitään pysyvämpää suunnittelemaan, kun tietää että työ loppuu vaikkapa vuoden sisällä.
Kesä meni siis aivan jouten ollessa, ja olihan tuo ihan kiva kesä säiden puolesta. Korona tosin on seuranamme vieläkin, ja se -sekä työttömyydestä johtuva rahatilanne- aiheutti tietysti sen, etten ole tästä kotisaareltani paljoakaan poistunut Kamppia kauemmaksi! Mikäs tässä toisaalta on saaressa ja luonnon keskellä asuessa; ulkoiltua tulee joka päivä ja rannalle -uimaan jopa!- pääsin muutaman kerran kesän aikana. Juoksuharrastus on ollut vähän on/off, ja kuntosalikin on ollut tauolla kesän ajan. Vaikkei tuolla Workouts-sivulla mitään merkintöjä nyt juuri näykään vissiin heinäkuun jälkeen, niin ahkerasti olen kävelylenkkejä tehnyt joka päivä, toisinaan parikin lenkkiä päivässä….pitänee päivittää nuo tiedot ylös :) Myös espanjaa olen opiskellut parisen kuukautta puhelimen kautta Duolingoa käyttäen, ja se onkin ollut mukava piristysruiske päivittäin! Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä työpaikalla on meikäläisen elämään todella suuri merkitys jo pelkän sosiaalisuuden vuoksi! Vaikka olenkin tottunut yksin elämiseen ja olemiseen, niin kyllä tämä aika pitkästyttävää ja ajoittain ahdistavaakin on näin kuukausitolkulla. Maaliskuun puolivälissä siirryttiin edellisessä työpaikassa etätöihin, joten nyt puoli vuotta olen tässä itsekseni haahuillut - kuten toki moni muukin yksi asuva perheetön! No, onneksi minulla nyt pari ystävää tässä pääkaupunkiseudulla kuitenkin on - kiitos heille siitä, että ovat jaksaneet ajoittain pitää yhteyttä ja raahata kahville tai kävelylenkille (you know who you are). Ja sosiaalinen media luonnollisesti on ollut tärkeä näiden kuukausien aikana; kun on ystäviä ympäri maapalloa ja muutenkin seurailee aktiivisesti ihmisiä Instagramissa, niin tulee sitäkin kautta onneksi “vahvistus” sille, ettei ole aivan näkymätön :)
Minulla on paha tapa aina suunnitella ja lupailla aktiivisempaa bloggailua…..ja sitten kuitenkin vierähtää vähintään kuukausi, etten kirjoittele mitään. Ärsyttää itseänikin, sillä juuri nythän tässä voisi panostaa tähänkin harrastukseen! Vaikka työttömyydellä on tapana ehkä jollain tapaa passivoida jo valmiiksi passiivista eloa, niin syksyisin minulla on yleensä tapana aktivoitua noin yleisesti ottaen…joten ehkäpä tämä blogikin tästä herää enemmän eloon…..Lupaan tehdä parhaani!
Ihanaa syksyä juuri sinulle!
