Jäähyväisiä

Jää hyvästi! Noita sanoja tässä tapaillessani tuli mieleen, miten oudolta tuo sanonta kuulostaa. Jäähyväisiä. Kaiketi sanonnan on tarkoitus olla positiivinen ja toivottaa jälkeen jäävälle ihmiselle tai olosuhteille pelkkää hyvää? Hyvästi vaan!

Olen toukokuussa jättänyt jäähyväisiä isoille asioille. Olo on ollut yhtäaikaa haikea ja toisaalta myös jollain tasolla vapautunut.

Jäähyväiset työpaikalle

Toukokuun puolivälissä päättyi määräaikainen työsuhteeni. Tässä työpaikassa olin reilun vuoden, ja vaikka yrityksen kulttuuri ja tietyt toimintatavat olivatkin sellaiset, etten olisi työsuhteessa halunnutkaan jatkaa…niin onhan tämä aina vähän pelottavaa jäädä tyhjän päälle. Toisaalta alkava kesä ja pieni breikki (toivottavasti se ei veny kauhean pitkäksi!) ovat varmasti voimaannuttavia ja lepo tulee tarpeeseenkin. Olen tehnyt kaksi määräaikaista työsopimusta nyt peräjälkeen ilman vuosilomia, eli tein töitä putkeen periaatteessa vuoden 2018 marraskuun alusta vuoden 2020 toukokuuhun. Kaikki se, mitä uuden työn aloittaminen tuo tullessaan, on jo sinänsä jokaiselle melko uuvuttava kokemus: uusi työympäristö, uudet kollegat, uuden työn opetteleminen. Sitä kun tekee pari kertaa perätysten, ja työviikkoja on loputon ketju puolentoista vuoden ajan niin ehkä pieni lomanen onkin tarpeen!

Tässä(kin) työpaikassa parasta oli työkaverit, ja toivonkin että voimme olla tulevaisuudessa vielä yhteyksissä. Jos jostain olen kiitollinen näiden “pätkätyövuosien” ajalta, niin se on juurikin ihmiset! Olen saanut tavata hienoja tyyppejä ja tutustua moniin ihmisiin, joita ilman tietyt asiat olisivat jääneet oppimatta ja kokematta.

Jäähyväiset koronakeväälle

Toivottavasti tämä ei ole toiveajattelua, toivon totisesti että nämä ovat jäähyväiset eikä korona palaa meitä kiusaamaan uuden aallon myötä - mutta JESS, ensi viikolla saamme jälleen pikkuhiljaa alkaa käymään kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa…tietyin rajoituksin, luonnollisesti. Oma tilanteeni oli kevään mittaan sama kuin niin monella muullakin; ehdin tehdä etätöitä kotoa käsin kahdeksan viikkoa ennen työsuhteeni päättymistä. Oli kovin outoa mennä pariksi viimeiseksi työpäiväksi toimistolle (tulostelemaan & mapittamaan paperit) ja lähteä työpaikasta näinkin kummallisten olosuhteiden puitteissa.

Mitä tulee privaattielämään, niin olen tällä viikolla käynyt ensimmäistä kertaa treenaamassa kuntosalilla, ja tähän harrastukseen aion palata ensi viikolla taas ahkerammin - siitä sitten lisää tuolla Body & Mind-osiossa. Muutoin näiden koronakuukausien ajan olen liikkunut päivittäin luonnossa muiden kansalaisten tapaan; saarellani on ollut jopa tungosta lenkkipoluilla! Ystävyyssuhteiden ylläpito on tapahtunut tietysti online…mutta toivottavasti tässä kesäkuun aikana jo pääsee vähän tuulettumaan vaikkapa terassikahville tai -drinksulle. Ihan mieletön fiilis, kun tietää, että tilanne koronan kanssa on paranemaan päin ja toivo vapaammasta arjesta taas elää! Niin paljon kuin yleensä nautinkin kotikonttorilla työskentelystä, niin onhan se aivan eri asia tehdä sitä pakon sanelemana ja ilman tavanomaisia vapaa-ajan vapauksia.

Tämä on ehkä klisee, mutta olen taipuvainen uskomaan siihen, että jäähyväiset joskus tarkoittavat myös sitä, että vapautat elämässäsi tilaa jollekin uudelle ja paremmalle. Uusille ihmisille, uusille työpaikoille….uusille kokemuksille. Ainakin näin haluan uskoa! Itselläni on ollut jo yksi työhaastattelu ja olenpa myös uskaltautunut Tinderiin testailemaan tämän päivän deittailumeininkiä, hui! Näistä lisää kesän edetessä.

Ihanaa alkukesää sinulle!