Kevytyrittäjäksi?

Kun ikämittarissa on vuosia 50+ niin työelämässäkin on ehtinyt jo kokea yhtä sun toista. Itse aloittelin parikymppisenä pienen pohjoisen kotikaupunkini paikallisessa rakennuttajayrityksessä toimistoapulaisena, jonka jälkeen opintojen kautta käväisin New Yorkissa puolisen vuotta tekemässä työharjoittelua. Sieltä palattuani vuonna 1995 pääsin Helsinkiin töihin ja työantaja oli iso, monikansallinen firma - heidän palveluksessaan vierähtikin sitten 16 vuotta, josta reilut puolet ulkomailla. Vuodesta 2011 tähän päivään asti olenkin sitten ollut enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa lukuunottamatta pieniä työttömyyspätkiä työsuhteiden välissä (mukana myös yksi pidempi, melkein kahden vuoden työttömyys). Toki minulle on tarjottu työsuhteiden jatkoakin sekä myös vakinaista työtä, mutta mielenkiintoista kyllä, kun kerran on rohjennut lähteä työpaikasta, jossa ei kaikki itselle tärkeät asiat ole kunnossa, niin on ollut myös “helppo” kieltäytyä jatkamasta työsuhdetta mikäli paikka ei ole tuntunut oikealta. Mutta mitä jos alkaakin tuntua siltä, että mikään työpaikka ei enää tunnu hyvältä? Mitä tehdä, kun määräaikaisuuksia alkaa kertymään vuosi vuodelta enemmän, ja näyttää siltä ettei sitä omaa paikkaa vain enää löydy?

Nykyinen työsuhteeni on myös määräaikainen, ja päättyy loppukeväästä. Olisin hyvin todennäköisesti saanut työsuhteelle jatkoa, jopa vakituisen paikankin, mutta taas olen tullut siihen tulokseen että tämä yritys ja työ ei ole minua varten. Huoh! Täytän parin kuukauden kuluttua 52 vuotta, ja vaikka olenkin näin ollen jo parhaassa, eikun siis kypsässä iässä, niin silti työvuosia on vielä terveyden kestäessä edessä about 15 vuotta. Se on aika pitkä rupeama jatkaa tätä niin sanottua hakuammuntaa; siltä tämä nyt alkaa tuntua näin kahdeksan, yhdeksän vuoden työpaikkahyppelyn jälkeen. Mitä jos seuraavakin työpaikka paljastuu jollain lailla pettymykseksi? Miten kauan jaksan jatkaa näin? Fakta on totta kai se, että täydellistä työpaikkaa ei ole olemassakaan, sen tiedostan. Moni ihminen myös on selkeästi minua “sinnikkäämpi” siinä mielessä, että näiden vuosien aikana olen tutustunut eri firmoissa moniin kollegoihin, joista hyvin usea valittaa jos mistäkin asiasta työssään…mutta ei silti näe tarpeelliseksi tai mahdolliseksi vaihtaa työpaikkaa. Onhan se toki ymmärrettävääkin, jos on perhe ja huollettavia, asunto- ja autolainoja jne. Ja se, jos ei ole koskaan irtisanoutunut tai vaihtanut työpaikkaa; uskon, että ihminen on vähän tapojensa orjakin ja iso muutos voi luonnollisesti pelottaa. Minulla taas on varmaankin suhteellisen lyhyt pinna siinä mielessä, että jos olen työpaikassa jossa on isoja, omaan työhöni vaikuttavia epäkohtia, joita ei selkeästi edes haluta korjata…ihan random-esimerkkejä voisivat olla vaikka huono johtamistyyli/johtajat, kommunikaation puute, vanhanaikainen hierarkia, yleinen kaaos ja paskan valuminen alaspäin jatkuvalla syötöllä…. Kaipa minulla menee näissä tilanteissa jossain vaiheessa vain joku raja yli, ja jos menetän kunnioituksen ja mielenkiinnon yritystä kohtaan, niin koen etten missään nimessä halua jatkaa ja sinnitellä ja ajatella, että noh, tämä nyt on vain työtä.

Etäpäivä - paras päivä!

Tämä on elämää, tämä on iso osa minun elämääni, enkä halua tuhlata sitä työpaikoissa, joissa en ole onnellinen. Piste.

Mitä siis voin tehdä? Jatkanko vain seuraavaan työhön ja toivon sormet ristissä, että jospa nyt nappaa? Vai onko mahdollista ottaa ohjat omiin käsiinsä ja luoda itselleen -tai ainakin yrittää luoda- sellainen työelämä, joka tuo mukanaan tyytyväisyyttä ja pysyvyyttä? Otsikon mukaisesti olen viime kuukausina pyöritellyt mielessäni sanaa kevytyrittäjyys. Tavoitteena olisi oman yrityksen perustaminen, mutta kevytyrittäjänä voisi kokeilla ensi alkuun sitä, onko oma bisnesidea oikeasti sellainen, jolla pystyisi elämään. Olen lueskellut sekä Ukko.fi ja Eezy -sivustoilla olevaa tietoa; nämähän ovat laskutuspalveluja kevytyrittäjille. Yksinkertaistettuna tämä toimii siis niin, että voisin ilman toiminimeä kokeilla, saanko asiakkaita, joille tekisin hommia kotoa käsin (olipa se koti sitten lopulta missä tahansa, vaikka tien päällä!) ja jotka työt sitten laskuttaisin vaikkapa Eezyn kautta. Eezy ottaa välistä muutaman prosentin itselleen, mutta hoitaa verotuksen ja työeläkkeen vähennykset asiakkaan maksamasta rahasta ennen minun ‘palkanmaksuani’.

Mitä sitten tekisin, jos alkaisin testailemaan kevytyrittäjyyttä? Oma taustani on erinäisissä kansainvälisissä koordinaattori-, spesialisti- ja assistenttitehtävissä, ja tuota kokemusta on luonnollisesti tähän ikään mennessä kertynyt jo aika lailla. Se tuo mukanaan sen positiivisen edun, että yhteyksiä työelämässä on LinkedInin kauttakin eri yrityksissä ja eri teollisuuden aloilla noin 600 henkilöä. Tästä voisi olla apua verkostoitumisessa ja oman yrityssivun lanseeraamisessa. Olisin siis lähinnä Virtual Assistant, ja pystyisin itse määräämään ne työt, joita tekisin ja ne asiakkaat, joille näitä töitä tekisin. Asiakkaita olisi parhaassa tapauksessa monia -kyseessä ei ole ns. remote työ jossa olisin kotoa käsin yhden firman palveluksessa. Jos homma ottaisi tulta alleen, voisin elättää itseni ja asua periaatteessa missä tahansa. Olen seurannut parin brittinaisen uraa juurikin näissä hommissa; Joanne Munro ja Catherine Gladwyn ovat molemmat omien VA-yritystensä perustajia, ja nykyään molemmilla on myös kursseja ihmisille, jotka haaveilevat VA-roolista. Luen parhaillaan Gladwynin kirjaa How To Be a Virtual Assistant, ja mitä enemmän tästä yritysmuodosta opin, sitä enemmän se tuntuu sellaiselta työltä, jota itsekin melko todennäköisesti pystyisin tekemään. Aion nyt kevään aikana tutkia asiaa vielä enemmän, ja mahdollisesti käydä pari online-kurssia aiheesta oppiakseni lisää. Paras skenaario olisi se, että voisin nyt vielä töissä ollessani jo aloitella ja testailla, että saisinko homman käyntiin ja asiakkaita alkuun edes pari….mutta TE-Toimistolla on tietysti tähän omat säännöksensä, joita minun täytyy ensin tarkemmin tutkia. Pikaisella silmäyksellä nimittäin sain sen käsityksen, että jos aloitan kevytyrittäjänä testailun sen jälkeen, kun työsuhteeni on loppunut ja olen ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, niin TE-Toimisto antaa minulle neljä kuukautta aikaa testailla tätä yrittäjyyttä niin, että minut katsotaan kuitenkin työttömäksi ja olen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piirissä. Mutta jos aloitan kevytyrittäjyyden ennen työsuhteeni loppumista, eli olen sitä jo testailemassa kun sitten ns. oikean työsuhteeni loppuessa ilmoittaudun työttömäksi työnhakijaksi — niin siinä tilanteessa TE-Toimisto ei katsokaan minua työttömäksi, vaan haluavat lokeroida minut joko sivutoimiseksi tai päätoimiseksi yrittäjäksi riippumatta siitä, onko tuo “testi-yrittäjyys” edes tuonut minulle vielä yhtään tuloja! Kuulostaa vähän nurinkuriselta, mutta mitä muuta voikaan odottaa TE-Toimistolta, heh. No, täytyy lukea aiheesta enemmän ja varmistaa, että olen käsittänyt kaiken oikein.

Pakko sanoa, että olen innoissani. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen oikeasti innoissani, koska onnistuessaan tällainen yritys ja työnkuva olisivat minulle kuin dream come true. Omat haasteensa yrittäjyydessä on, totta kai - ja ensimmäinen vuosi vähintäänkin olisi varmasti rankka ja päivät pitkiä….mutta luulen kuitenkin, että kun kyseessä olisi oma yritys, niin motivaatiokin olisi aivan eri luokkaa. Tulevat kuukaudet näyttävät sen, onko tässä realistisesti ajatellen idea, jonka voisin toteuttaa. Peukut pystyyn!