missmaruzellaComment

Joulukuun ristiriitaiset fiilikset

missmaruzellaComment
Joulukuun ristiriitaiset fiilikset

Iiih, se on joulukuu! Eniten iloa aiheuttaa kalenteriin katsoessa se tieto, että marraskuu on nyt ohi - jee! Toisaalta, vatsanpohjassa hiukan vääntää se tosiasia, että nyt sitten ollaan joulukuussa - kääk!

dec22019.jpg

Marras- ja joulukuu ovat kuin ikävät kaksoset, joita joutuu sinnitellen kestämään kokonaiset kahdeksan viikkoa. Arvata voi, että vuodenajalla eli suomennettuna säällä on tähän suuri vaikutus, ja tuskin olen tämän tuskani kanssa Suomessa ainoa laatuani! Inhoan yli kaiken tätä pimeyttä ja kylmyyttä (vaikka kylmyys onkin melko lievä käsite näillä leveysasteilla, kun nuoruusvuodet tuli kipristeltyä Pohjois-Suomen “oikeissa” pakkasissa). Olen helpottunut siitä, että marraskuu on jo takana….mutta joulukuu tuo tullessaan sen joka vuotisen joulukammon, jonka siivittämänä heti kuukauden ensimmäisistä päivistä lähtien alan odottamaan tammikuuta. Voi, kunpa aika menisi tosi nopeasti ja olisi jo ensi vuosi! Oi, kunpa joulunpyhät olisivat jonkun maagisen voiman taikomana ohi silmänräpäyksessä! Oivoi, toivottavasti kukaan työkaveri ei ala kyselemään joulusuunnitelmistani! Se kai se onkin itselleni aina se epämukavin tilanne; kun täytyy kertoa, että ei ole mitään suunnitelmia, että ihan itsekseni ajattelin viettää tämän(kin) joulun. Argh!

Ehkä rivien välistä tämän voi lukeakin, eli tässä on siis varmasti se aiheesta puhuminen se vaikein juttu. En ole oikeastaan kauhean murheissani sen vuoksi, että perhe- tai sukulaisjoulua ei elämääni enää kuulu. Luulen, että pikemminkin tässä on kyse siitä, että minua vain hävettää myöntää se fakta, että olen joulut yksin. Tai ei, ei häpeä ole oikea sana; ehkä se on vain kiusallista puhua koko asiasta, koska ihmisten ilmeet ovat lähes aina niin yllättyneitä, ikäänkuin he eivät oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua ja mitä pitäisi sanoa! Muistan jossain työpaikassa erään kollegani kauhistuksen, kun olin kertonut, että tulisin viettämään seuraavana päivänä alkamassa olleet pääsiäisen pyhät yksin….Tuo fiksu, korkeasti koulutettu ja hauska nainen katsoi minua vilpittömän järkyttyneenä, ja tokaisi sitten: “no mutta mikset sä mene….jonnekin…?” Öööh, no tuota…minäpä yritän keksiä jotain, don’t you worry :) Haluaisin kyllä olla coolimpi, haluaisin pystyä sanomaan, että vietän joulua jonkun/joidenkin kanssa, tai että olen lentämässä Malediiveille, taikka Lappiin, tai miehen luo jenkkeihin….ja voih, totta helvetissä matkustaisinkin maailman ääriin ja kokisin vaikka mitä, ellen sattuisi elämään myös velkahelvetissä, heh. Mutta, totta puhuen, ehkä tämä poskien kuumotus ja tämän aiheen paniikinomainen välttely näin joulun alla kumpuaa eniten juuri siitä kiusallisuuden tunteesta, siitä, että pitäisi olla yhteiskunnan perinteiden ja ns. sääntöjen mukaan niitä joulusuunnitelmia. Olen varmasti joskus heittänyt työpaikalla ilmaan valkoisia valheita ja kertonut meneväni ystävän luokse jouluksi. Niin noloa kuin sen onkin, se kuitenkin auttaa siirtymään tästä aiheesta toiseen, eikä tarvitse naama punaisena alkaa selittämään miten ei ole yhteyksiä sukulaisiin, tai miten Kalifornia-miehen kanssa ei vielä tänä jouluna pystytä olemaan yhdessä, tai mitä tahansa nyt tähän viitsiikään avautua.

Jos ihan täysin rehellisiä ollaan, niin tänä vuonna itse asiassa kyllä odotankin joulua. En niinkään sen joulujuhlan ja siihen liittyvien oheisjuttujen vuoksi, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että olen koko jouluviikon vapaalla! Viime jouluna olin valmiustilassa koko joulunpyhät, koska silloinen työpaikka oli jatkuvaa päivystystä — päädyinkin muistaakseni ainakin Tapaninpäivänä tekemään muutaman tunnin töitä kotoa käsin. Nyt ei moista huolta ole. Lisäksi olen joulun aikoihin ollut töissä yhtämittaisesti melkein 14 kuukautta ilman lomia (parin viikon sairasloma poislukien kohdunpoiston jälkeen), joten goddamit, breikki tulee kyllä tarpeeseen! Aion vain olla ja rentoilla kotona, käydä ulkona kävelylenkeillä….piipahdan kuntosalille treenaaman ja spinning-pyörän selkään niin paljon kuin Motivuksen aukioloajat sallivat….ja teen varmasti pari blogipostaustakin. Kuukausi on tosin vasta aluillaan, ja suunnitelmissa on vielä kirjoitella ennen jouluakin, joten nyt toivottelen sinulle valoisaa ja positiivista joulukuun alkua!