OMG: ikäloppu muija sosiaalisessa mediassa!
Tänä viikonloppuna olen lueskellut satunnaisia blogeja Blogit.fi-sivustolla. Vaikka etupäässä säännöllisemmin tuleekin seurailtua oman ikäluokkani bloggaajia, minusta on myös tosi mielenkiintoista ja jollain lailla ilahduttavaa lukea nuorempienkin ihmisten kirjoituksia. Lukea heidän ajatuksiaan, katsella valokuviaan, muistella missä itse olin elämässäni ja ajatuksineni tuossa iässä. Facebook, Instagram, TikTok, Snapchat….nämä alustat eivät olleet vielä olemassakaan kun itse olin alle kolmekymppinen. Facebookiin liityin muistaakseni vuonna 2007 eli 39-vuotiaana, ja ensimmäinen blogini näki päivän valon kolme vuotta myöhemmin.
Tänä päivänähän nuoret ovat somessa tosi varhain, se on ihan luonnollista ja niin sanotusti tätä päivää. Itse olen super-kiitollinen siitä, että sain kasvaa ja kokea nuoruuteni ilmaan kännyköitä ja sosiaalista mediaa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että nykypäivän nuoriso onkin monella tasolla paljon kypsempää, kuin oman sukupolveni teinit ja nuoret aikuiset olivat. Tai ehkä se olin vain minä, joka oli kypsymätön, ja jonka tempaukset eivät todellakaan olisi kestäneet päivänvaloa Instagram-stooreissa, ha!
Joka tapauksessa, sen jälkeen kun itse hyppäsin sosiaaliseen mediaan lähempänä neljänkympin ikää, en ole vilpittömästi ikinä ajatellut, että olisin liian vanha julkaisemaan sisältöäni missään formaatissa. Onko se outoa? Onko sinun mielestäsi someen yläikäraja?
Ikä on suhteellinen käsite siinä mielessä, että ainahan ihminen kai juuri siitä omasta lähtökohdastaan ajattelee menneitä ja tulevia, muita ihmisiä…ja kokee esimerkiksi jonkun parikymmentä vuotta vanhemman ihmisen ikälopuksi, tai toisaalta vaikka jonkun vain muutamaa vuotta nuoremman ihan lapseksi. Näitä ikäkysymyksiä sosiaaliseen mediaan liittyen aloin tänään miettimään siksi, että törmäsin pariin blogiin jossa nuoremmat ihmiset pohtivat samantapaisia asioita. Toinen myönsi ikäkriisin iskeneen, kun oli juuri täyttänyt 26 vuotta - ja toinen, samanikäinen nuori nainen, mietti puolestaan että onko hän jo liian vanha bloggaamaan. Whaaat?
No, ikäkriisithän tietysti ovat aivan luonnollisia, vaikken itse myönnäkään niitä kokeneeni sitten viisivuotissyntymäpäiväni. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, että kokisin olevani jotenkin erityisen nuorekas, ei - en vain ole iästä kriiseilevää tyyppiä. Tiedostan totta kai, että elämä on rajallista, ja että tässä parhaimmillaankin on vuosia jäljellä rutkasti vähemmän, kuin mitä on elettyä elämää takana. Ja huomaan tietysti iän tuomat muutokset sekä kropassa että päässä, jep! Joskus myös mietin hetkellisesti, ehkä hieman kauhuissanikin, että käykö tässä niin, että aika loppuu kesken, että jää asioita tekemättä ja kokematta. En silti koe tätä ikäkriisiksi sanan varsinaisessa merkityksessä, koska olen kuitenkin sujut ikäni kanssa. En mieti asioita siltä kantilta, että minun “pitäisi” olla tekemättä jotain, koska olen jo “tämän ikäinen”, enkä myöskään panikoi tulevista syntymäpäivistä tai siitä, mitä ikämittarini näyttää. Palatakseni tähän bloggaamiseen, Instagramiin ja muuhun sosiaaliseen mediaan: minähän varmaan kirjoittelen minkä nivelet toimivat vielä kahdeksankymppisenäkin! Who cares! Kuka ties julkaisen Instagram-stooreihinkin vielä videopätkiä rollaattorilenkeiltä vanhustentalon takapihalla. Ehkä jopa alan oman elämäni Jennifer Lopeziksi ja ihan piruuttani pistän 60-vuotispäivän kunniaksi bikinikuvat jakoon jonkun pahasen lammen laiturin nokasta.
Selvennykseksi tähän vielä kaiken varalta, etten siis tässä mitenkään itseäni vertaa itse Lopeziin, haha! Ehkä pointtina vain aivan näin keski-ikäisen maijameikäläisen näkökulmasta, että vaikka ne fysiikan lait ovatkin mitä ovat ja meistä jokainen kuihtuu aikanaan…niin itse olen sitä mieltä, että niin kauan kun on energiaa ja mielenkiintoa eri asioihin, mihin tahansa asioihin joista saa itselleen iloa missä iässä tahansa…niin:
go for it! You only have this one life!
