Ankea joulu

Tänä vuonna jouluni on ollut ahdistava. Olen viettänyt joulut yksin pitkästi toistakymmentä vuotta, ja suurimmaksi osaksi osaan asiaan suhtautua mielestäni hyvin, olen tottunut tilanteeseeni - mutta näköjään se surullinen fiilis kuitenkin joskus tulee vieraaksi. On pieniä asioita, joihin sattuu kiinnittämään huomiota, ja sitten sitä antaa näiden vähäpätöistenkin juttujen vaikuttaa mielialaansa. Pitäisi esimerkiksi tajuta olla menemättä sosiaaliseen mediaan, jossa kaikki postailevat kuvia perhejouluistaan. Yleensä en mielestäni kovin paljoa näistä triggeröidykään; ymmärrän sen, että joulu nyt vain on tällainen perhejuhla Suomessa. Mutta tänä vuonna silmiini sattui useita joulutoivotuksia, joissa ei ainoastaan toivotettu hyvää joulua, vaan myös määriteltiin joulu tietynlaiseksi. Siis niin, että joulutoivotus oli vaikkapa tyyliin “nauttikaa läheistenne seurasta ja syökää hyvin” tai “Christmas is for spending time with your loved ones”. Tottahan toki ymmärrän, että ihmiset tarkoittavat hyvää, joten tällaisista asioista on turha pahoittaa mielensä - mutta kaipa se on inhimillistä kuitenkin tuntea pieni pisto sydämessään. Täytyy vain yrittää ymmärtää, että suurin osa ihmisistä ei vilpittömästi tiedosta sitä tosiasiaa, että kaikilla ei ole läheisiä.

Hassua sinänsä, että viime jouluna olin ihan joulufiiliksissä ja nautin itsekseni olosta. Hassua siksi, että olin reilua kuukautta aikaisemmin saanut tietää Facebookista, että exäni Kaliforniassa oli mennyt naimisiin pikavauhtia. Tänä vuonna tuo tilanne ei ole ollut enää päällimmäisenä mielessä ja olisi luullut, että joulu voisi tänä(kin) vuonna olla ihan kiva. Nykyinen tilanteeni on toki ollut kyllä hankala menneet viikot, kuten kirjoittelin aikaisemmin. Asunto johon muutin marras-joulukuun vaihteessa, on talossa jossa ei ole äänieristystä nimeksikään ja kuten aavistelinkin, olen nyt joulun aikaan(kin) joutunut käyttämään joko kuulokkeita, tai ajoittain pitämään telkkarista YouTuben musiikkia päällä välttääkseni naapureista kuuluvat äänet. Se, että kotona olo ahdistaa, vaikuttaa tietysti myös näihin ns. joulufiiliksiin. Luojan kiitos tänä vuonna joulunpyhiä ei ole päiväkausiksi! Päädyin irtisanomaan asuntoni vuokrasuhteen, joten taas on muutto edessä tammikuun lopussa. Muuttofirma ainakin ansaitsee minun muuttuvilla tilanteillani 😳.

Onneksi sentään työpaikka on tähän mennessä tuntunut hyvältä; todennäköisesti olisin jo pehmustetussa kopissa mikäli töissäkin olisi ylitsepääsemättömiä haasteita. Uudessa työssä aloittaminen joulun alla on tosin myös oma pieni haasteensa; työkaverini eivät vielä tunne minua ja taustaani, joten luonnollisesti kun tiimin kanssa keskustellaan joulun suunnitelmista, niin minua jännittää aina se tilanne kun “joudun” kertomaan, että minulla ei ole joulusuunnitelmia sen kummemmin. Helpotuksekseni pääsin nyt kylläkin pälkähästä lyhyellä vastauksellani “ihan tässä kotosalla vain”, kun jouluviikon palaverissa tiimikaverit kertoivat joulusuunnitelmistaan ja minultakin kysyttiin mitä on ohjelmassa. Tosiaankin, eihän minun tarvitse selitellä ummet ja lammet, voin vain kuitata lyhyesti että ei suunnitelmia 😆

Jäin kuitenkin nyt miettimään tätä jouluahdistustani enemmänkin, koska se on ollut valehtelematta tänä vuonna yllättävän paha. Tiedän kyllä, että tästä taas piristyn ja olo paranee nopeastikin, mutta tänä jouluna tuli fiilis, etten välttämättä enää jaksa tällaista toista kertaa. Tuli tunne, että en tiedä miten kauan jaksan ylipäätään. Toivon todella, että tämä tunne on hetkellinen ja ohimenevä. Ehkä kuitenkin nyt on pakko vuoden 2022 edetessä alkaa suunnitella ensi joululle jotain matkaa, jotain aivan erilaista kokemusta, kuten viime postauksessanikin mainitsin. Minulla on ollut vuosien ajan huono tapa näin joulun aikana muka päättää, että “ensi jouluna…blah-blah” ja samantien asia sitten unohtuukin….mutta NYT…nyt alan heti seuraavan muuton maksettuani säästämään matkarahoja kasaan ensi joulu mielessäni.

Ehdotuksia ei-jouluisesta kohteesta otetaan vastaan! 🌎🏝🛫