Vuosi 52
Viime yönä klo 01:15 tuli ikävuosia täyteen 51 - eli näin lähti käyntiin tänä aurinkoisena sunnuntaina 52. vuoteni maankamaralla, tässä elämässäni. Aamun herätyksenä toimi puhelinsoitto rapakon takaa, mies toivotti hyvää syntymäpäivää kera laulun, joka pakostakin veti suupielet isoon hymyyn. Ilokseni huomasin myös verhot avattuani, että aurinko paistoi kirkkaalta, siniseltä taivaalta; kävelylenkillä tuoksui kevät ja linnut visersivät. Minulla on aina syntymäpäivänäni elämäntilanteesta riippumatta hyvä fiilis; ei niinkään siksi, että juhlisin päivää mitenkään erityisesti tai että odottaisin onnitteluja tai lahjoja….jotenkin vain syntymäpäivä tuntuu itselle merkitykselliseltä ja enemmän ns. uuden vuoden alulta, kuin se joulu-tammikuun vaihteessa oleva ‘oikea’ uusi vuosi. Juuri vastikään olen toki myös saanut hyviä uutisia työelämään liittyen; kirjoitan tästä ihan piakkoin.
Se, että ikävuosia on jo kasassa 51 kappaletta, on yhtä aikaa yllättävää, jotenkin koomista ja silti toisaalta myös huojentavaa. Elämänkaari tuntuu tässä vaiheessa selkeästi rajalliselta; tunne on täysin erilainen kuin vaikkapa täyttäessäni 35 tai 40 vuotta. En pelkää kuolemaa, eikä minulla ole paniikkia iästäni, mutta jonkinlaista haikeutta tunnen ajoittain siitä, miten lyhyt ja nopea ihmisen elämä loppujen lopuksi on. Tässä iässä on mielestäni kuitenkin parasta se, että suurimmat nuoruuden epävarmuudet ovat jääneet taakse ja ainakin itse koen juurikin huojentavana sen, että useimmiten olen tyytyväinen itseeni tällaisena kuin olen. Ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin minä itse, koska muiden mielipiteillä ei ole merkitystä - ei ainakaan niin suurta, kuin joskus nuorempana (minulla) oli. On henkistä vahvuutta ilmaista omat mielipiteet, ja on uskallusta seisoa omien vakaumuksien ja oman elämänfilosofiansa takana, niin sanotusti. Tämä mennyt vuosi on jälleen ollut monessa mielessä haastava, mutta edelleen mielestäni se vanha sananlasku pitää paikkansa: mikä ei tapa, se vahvistaa. Voisin kai sanoa, että näin 51-vuotiaana olen melko lailla ok tämän naisen kanssa, joka olen. Pientä viilausta yhä tarvitaan, ja suunnitelmia on taas tälle alkavalle vuodelle, totta kai, parannettavaa aina löytyy - mutta kun katson taaksepäin elämääni, en koe että minulla olisi mitään suuria katumuksen aiheita. Se on varmaakin hyvä asia!
Life as Zella-blogi täyttää myös vuosia tänään, tasan vuosi sitten aloin tätä blogia pitämään. Työelämään liittyvät haasteet ovat verottaneet jaksamistani aika paljon menneen vuoden aikana, enkä ole päivittänyt blogia yhtä ahkerasti, kuin olisin halunnut. Ehkä näistä työasioista johtuen olen myös kokenut tavallista vaikeammiksi PMDD-oireeni. En oikein vieläkään osaa hahmottaa, olisiko osana tähän jonkin tason masennukseen myös esivaihdevuodet; minullahan oli jo varattuna aika gynekologille asian tiimoilta. Valitettavasti taloudellisen tilanteen vuoksi olen jo pari vastaanottoa joutunut perumaan - nyt kuitenkin olen huomannut, että olo on huomattavasti helpottunut työasioiden alettua ratkeamaan…joten katsotaan nyt muutama kuukausi taas, miten uusi elämä (josta enemmän pian) vaikuttaa mahdollisesti jaksamiseen ja parempaan fiilikseen. Jälleen kerran kovasti suunnittelen ja toivon sitä, että aktivoituisin tämän bloginkin kanssa enemmän….lupaan yrittää parhaani!
Ihanaa kevättä juuri sinulle!
