PMDD - it is what it is
Olen kirjoittanut aiheesta PMDD edellisessä blogissani täällä ja täällä. Tuo ensimmäinen postaus tästä aiheesta on varmaan ollut koko bloggausaikani luetuimpia, ellei jopa luetuin kirjoitus. Selkeästi PMDD on vaiva, johon me siitä kärsivät yritämme epätoivoisesti löytää helpotusta tai parantavaa hoitoa....mutta valitettavasti, kuten usein hormonaalisissa/psykiatrisissa häiriöissä, ei mikään ole yksinkertaista. Jos joku avun saakin jostain hoitokeinosta, se voi toiselle olla täysin hyödytön, tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia.
PMDD on siis pikkusisarensa PMS:n karmeampi versio; tuon ylempänä olevan linkin kautta voi jotain osviittaa tästä oireyhtymästä saada. Omalla kohdallani PMDD yleensä tarkoittaa sitä, että kaksi viikkoa ennen odotettavissa olevaa kuukautisten alkamispäivää mieliala romahtaa. Jos en ole varautunut tähän, eli en ole muistanut vetää seinäkalenteriini kirkkaalla yliviivaustussilla tuota kahden viikon jaksoa räikeästi näkyville, saatan pahimmassa tapauksessa sanoa tai tehdä jotain, mitä "normaali" minä ei sanoisi tai tekisi. En nyt ihan vuokrarahojani tuhlaa lentolippuihin, enkä tee itselleni mitään harmillista - mutta esimerkkinä voisi olla vaikka aivan hullun tunnepitoinen reaktio johonkin asiaan, jonka tavallisesti ohittaisin olan kohautuksella. Ja kyllä, olen elämäni aikana pari kertaa jopa jälkeenpäin miettinyt, lähdinkö jostain työpaikasta kenties juuri noiden "kauhuviikkojen" aikana ja/tai oliko PMDD:llä tekemistä päätösteni kanssa. Ajoittain tällainen voi olla pelottavaakin - apua, mitä oikein sanoin/tein/päätin! Parisuhderintamalla olen myös kerran jos muutaman reagoinut joihinkin asioihin selkeästi (jälkikäteen katsottuna) ylilyönnillä, joka melkein lopetti koko parisuhteen. Oireisiini kuuluu tuon kahden viikon aikana myös sellainen surun tunne, jota en osaa edes oikein kuvailla - mutta olettaisin, että kun ihmisellä on vaikea tai keskivaikea masennus, olotila on varmaan juuri tuollainen. En todellakaan tiedä mitä tekisin, jos PMDD olisikin yhtäkkiä jatkuva olotila. Toivon, että ymmärtäisin hakea apua.
Mitä sitten teen tällä hetkellä selvitäkseni? Pakko myöntää, että olen jokseenkin luovuttanut sen ajatuksen kanssa, että jostain löytäisin ns. täsmälääkkeen tai -hoidon. Jos itse saisin valita ja minulla olisi siihen taloudelliset mahdollisuudet, hakeutuisin varmaan leikkaukseen, jossa minulta poistettaisiin sekä kohtu että munasarjat. Olen kuitenkin jo 50-vuotias, ja vaikka tuo leikkaus toki radikaali onkin, niin mielestäni tiedän riskit ja olisin valmis tässä iässä jo luopumaan näistä värkeistä :) Käytännössä kuitenkin yritän vain elää tämän asian kanssa; ajoittain innostun elämään "paremmin" eli pidän huolta siitä, että ruokavalioni on kunnossa ja saan tarpeeksi unta ja liikuntaa. En ole koskaan ollut vitamiini-ihmisiä, mutta olen viime vuosina yrittänyt vähän lisäillä B6-vitamiinia, ja ihan viime aikoina myös kalsiumia ja magnesiumia. Liika sokeri ja huonot hiilarit eivät oireita ainakaan auta, joten siinäkin yritän parhaani - mutten toki aina onnistu. Joskus ei yksinkertaisesti jaksakaan tsempata....ja valitettavasti noiden menkkoja edeltävien parin viikon aikana ei harkintakyky aina ole parhaimmillaan, kuten tuli todettua. Kaiken lisäksi itselläni on viime vuosien aikana lisääntynyt myös sellainen oireilu, että vaikka menkkojen alettua tulee pieni helpotus, mieliala notkahtaa taas jossain vaiheessa kuukautisia, viimeistään siinä vaiheessa kun menkat ovat loppumaisillaan. Serotoniinin taso heittelee tästä hormoniherkkyydestä johtuen niin arvaamattomasti, että aina ei kalenterikaan auta vaikka kuinka on viikot merkitty pinkiksi.
Olen omalla kohdallani siis vain tavallaan tyytynyt kohtalooni, ja yritän hillitä hurjaa PMDD-luontoani, jos vain voin. Yritän pahimman vaiheen ollessa päällä muistuttaa itseäni siitä, että tämä on ohimenevää - annan itselleni luvan itkeä älyttömistä syistä, ja laahustan menemään tietäen, että muutaman päivän kuluttua taas helpottaa. Yritän olla tekemättä tärkeitä päätöksiä PMDD:n ollessa kimpussa (vaikka luoja tietää miten juuri silloin tuntuu, että ON PAKKO nyt tehdä päätös A tai B), ja joskus onnistun jopa nauramaan itselleni, koska tiedän, että viikon päästä katson tilannetta aivan toisesta näkökulmasta.
Juuri nyt on kuitenkin edessä ainakin muutama päivä normaalia oloa ja aurinko paistaa, joten fiilis on hyvä!
Lisää aiheesta täällä, täällä ja täällä.
