Ajatukset tulevassa
Minulla on nykyisessä työpaikassani työpäiviä jäljellä 21. Alkujaankin määräaikaisena alkanut työsuhde loppuu hiukan suunniteltua aikaisemmin omasta pyynnöstäni - ehkä kerron tästä lisää jossain vaiheessa; tällä hetkellä ei kuitenkaan vielä huvita puhua koko aiheesta, niin vaikea on ollut tilanne, joka sitten kulminoitui tähän päätökseeni. Olen aika nopea päätöksissäni silloin, kun tiedän että asiat eivät ole oikein. Joskus tuntuu, että voisin olla välinpitämättömämpi ja sulkea silmäni tietyiltä asioilta....se tekisi ehkä omasta elämästäkin helpompaa. Luonne ei anna kuitenkaan periksi; kun on ottanut omakseen tietyt arvot, ei niistä luopuminen itselleni ole helppoa, tuskin edes mahdollistakaan. Ja mikäpä se siinä, kun ei tarvitse muista huolehtia kuin itsestään. Tästäkin taas noustaan. Täytyy ajatella niin, että kaikella on tarkoituksensa!
Se, mikä minua itsessäni näiden muutosten tapahtuessa ärsyttää, on ajatusten karkaaminen tulevaan. Esimerkiksi tällä hetkellä lasken vain aamuja siihen, kun tämä "tilanne" on ohi ja pääsen aloittamaan jotain muuta taas alusta. Tämä ilmenee joka päiväisessä elämässäni siten, että lykkään esim. liikunnan aloittamista ja sitä terveellisempää elämää eteenpäin tyyliin: "sitten kun...". Argh! Yhtä hyvin voisin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa taas vaikka hiljalleen juoksemisen sen sijaan, että suunnittelen aloittavani sen jälkeen, kun työt ovat loppuneet! Tästä ajattelutavastani suivaantuneena nyt onkin tarkoituksena pääsiäispyhien aikana vetää lenkkarit jalkaan, ja lähteä hölkällä aloittamaan tämän kropan liikuttelu. Lupaan ja vannon!
Onneksi pakkasista huolimatta päivä on jo valoisampi melko pitkään, ja vaikka tälläkin hetkellä on sankka lumisade, niin pakkohan sen kevään on tulla huhtikuun aikana, vai mitä?
Tätä kirjoittaessani sattui myös Kalifornia-mies soittamaan, ja siinähän on se toinen aihe, joka vie jatkuvasti ajatuksia tulevaisuuteen. Nykyisellään turhautumista luo meille molemmille se, että emme vielä tiedä kuinka pitkän aikaa joudumme odottelemaan hänen vapautumistaan. Parin viikon päästä on vihdoinkin aiheeseen liittyen se viimeinen oikeudenkäynti, ja sitten voimme alkaa suunnitella ainakin tämän vuoden visiittiäni sinne Yhdysvaltain länsirannikolle. Kirjoittelen aiheesta enemmän kun asiat vähän selkiytyvät ja saan tämän blogin niin sanotusti käyntiin :) Sillä välin - Hyvää Pääsiäistä!
