Se tunne, kun olet parisuhteen päätyttyä jo ajatellut päässeesi elämässä eteenpäin. Menneisyys on siellä minne se kuuluukin, taustapeilissä - ja harvemmin tulee katsetta edes siihen suuntaan oikeastaan enää suunnattua. Don’t look back, you’re not going that way. Ja sitten -BOOM- melkein varoittamatta, eräänä unettomana yönä pyöriessäsi hereillä ties kuinka monen tunnin jälkeen, puhelimesi ikäänkuin hyppää itsekseen yöpöydältä käteesi….ja huomaat selaavasi Facebookia. Eikä aikaakaan, kun edessäsi komeilee exäsi profiili, melkein kuin vahingossa - mutta tarkoituksella kuitenkin, oman hakusi tuloksena. Ei helvetti!

Joskus sitä tekee asioita, joita katuu heti samalla hetkellä - kuten tällainen hemmetin exän stalkkaus, josta tietää jo etukäteen ettei se tuo mitään hyvää tullessaan. Kuten viimeksi tästä aiheesta viime kuussa kirjoittaessani kerroin, niin olen vilpittömästi ajatellut ja tuntenut, että olen ottanut isoja harppauksia ja edennyt toipumiseni kanssa hyvää vauhtia kesän jälkeen. Ja kyllä minä siihen yhä uskon; luulen, että viime öinen hairahdus oli hyvä -ehkä myös tarpeellinen- muistutus siitä, miten paljon takapakkia tuollainen hetki voi aiheuttaa. Olen vihainen itselleni, sillä en halua olla tässä mielentilassa. Tänään on ollut surullinen olo, tosin osittain myös siitä syystä, että tuon profiilin katsomisen jälkeen unta en sitten saanutkaan vasta kuin aamuyöllä, ja huonosti nukuttu yö aiheuttaa aina alakuloa 😪

Mieleen nousivat myös muistot niiltä ajoilta, kun omat vanhempani olivat eronneet. Äitini ei koskaan päässyt erosta yli, vaikka ihan perustellusti oli itse laittanut eron vireille. Isäni meni uusiin naimisiin melko nopeasti, ja ehti olla tuossa avioliitossa jo äidin kuolemaankin mennessä varmaan kymmenisen vuotta. Siitä huolimatta äitini oli loppuelämänsä katkera isälle, ja tilanne oli epämukava kaikille osapuolille häiritsevine puhelinsoittoineen ja muine lieveilmiöineen. Muistan etten voinut käsittää, miksi äitini piti kiinni kaikesta tuosta tuskasta ja katkeruudesta - vannoin, ettei minusta koskaan tulisi sellaista! Enkä nyt välttämättä koe, että samassa tilanteessa olisinkaan; ehkä ajoittainen surun ja ikävän tunne on normaalia vielä tässä vaiheessa, ehkä unettomana yönä tehty pikastalkkaus on inhimillistä. En kuitenkaan enää ottaisi mieheen mitään yhteyttä, enkä ole häntä tai vaimoaan millään lailla koskaan häiriköinyt 🤣

Mitä tuolta profiilista sitten ilmeni, jos mitään? No, pari kuvaa exästä vaimonsa kanssa, ymmärtääkseni vierailemassa uudessa kotikaupungissaan jonne näytti olevan muutto suunnitteilla. En tiedä enää mitä muuta hänen elämässään on tekeillä, ehkäpä hän on jollain konstilla päässyt eroon aiemmin tänä vuonna saamistaan huumekauppaan liittyvistä syytteistä - toisaalta, mitäpä minä tuota enää miettimään. Vaikka profiilin näkeminen nostikin pintaan jotain tunteita, niin samalla kuitenkin tätä kirjoittaessani on vahva fiilis siitä, että ihan oman itsekunnioitukseni takia en enää kehtaa tätä toista kertaa tehdä - siis vaikkei kukaan koskaan saisi asiasta tietääkään; itse kuitenkin tietäisin, ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa omanarvontunto ehkä alkaa nostaa päätään ja vakavasti kehottaa nyt siirtymään eteenpäin. Move on woman, nothing to see here!

Ja ikäänkuin hellästi tönäistäkseen minua oikeaan suuntaan ja eteenpäin, maailmankaikkeus antoi toivon pilkahduksen juuri tänään… tuoden minulle työtarjouksen! Mietin tarjousta vielä yli viikonlopun, mutta kaikella todennäköisyydellä sen tulen hyväksymään - ja tämä luo turvallisuutta tulevalle vuodelle, sekä antaa myös rutkasti muuta ajateltavaa jatkossa. Olen tästä enemmän kuin kiitollinen, joka suhteessa! Ehkä isoin haaste näiden kuluneen parin vuoden aikana (Covid) onkin ollut tämä itsekseni oleminen erityisesti työttömyyskausina. Kukapa sitä ei tällaisina aikoina ainakin joskus sortuisi ajatuksineen vähän sivuliirtoon, kun omin voimin yrittää selvitä kuukaudesta toiseen.

Toivossa on hyvä elää - ja uskonpa, että vuosi 2022 on meille kaikille käänne taas parempaan elämään, olkoonkin se sitten vain sitä normaalia arkea ilman koronaa 💖 Hyvää viikonloppua sinulle!