Yllätin itsenikin liittymällä Tinderiin hetimmiten sen jälkeen, kun kaukosuhde Kalifornia-miehen kanssa päättyi keväällä. Edellisen kerran olen ollut online-deittimarkkinoilla joskus vuonna 2013, ja tuolloin, muutamien treffien jälkeen, päätin jättää koko touhun muille ja elää happily ever after itseni kanssa. Ikisinkku, sinkura, whatever. Luulen, että tämä impulsiivinen ja jokseenkin minulle epätyypillinen Tinderiin liittyminen johtui etupäässä siitä, että olin jotenkin shokissa parisuhteeni kariuduttua. Hah, sehän se onkin suositeltava ja varsin looginen olotila alkaa etsimään uutta parisuhdetta…not. Ehkä tuo kuukausi Tinderissä kuitenkin auttoi vähän siinä, että tuli hetkeksi muuta ajateltavaa ja muisti, että jep, paljon on meressä kalaa jos vielä kalaan mielii. Kuukausi oli kuitenkin tarpeeksi minulle, enkä enää maksullisen jäsenyyteni päätyttyä halunnut pitää profiiliani aktiivisena, vaikka “tinderöinti” hyvin onnistuu ilmaisversionakin. No miksi jätin kala-apajat taaksein?

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että ensinnäkään en varmasti ollut valmis vielä oikeasti uuteen suhteeseen kun tuonne Tinderiin päätin liittyä. En itse asiassa usko, että olen vielä vähään aikaan valmis - oikeastaan minulla on samat fiilikset kuin muutama vuosi sitten ennen tuota kaukosuhteen alkua, eli en taida haluta enää parisuhdetta ollenkaan. Tietyt asiat luonnollisesti parantavat elämänlaatua parisuhteen myötä, mutta toisaalta samaa voi sanoa sinkkuna elämisestäkin.

Itse Tinder oli minulle myös siinä mielessä pettymys, että vaikka siellä mielestäni olikin -ainakin ensi alkuun- yllättävän paljon ihan mielenkiintoisiakin jäseniä….niin en ollut ottanut huomioon tätä tekstiviesti-lähestymistapaa. Minulle sopii ehkä paremmin sellainen vanhanaikainen match.com -tyyppinen sivusto, jossa voi rauhassa ensin vaihtaa muutaman sähköpostiviestin sen sijaan, että ollaan heti kättelyssä tekstarein chattaamassa aivan tuntemattoman tyypin kanssa. En halua olla jatkuvasti loggautuneena sisään, en edes halua jättää appia puhelimessani taustalle aktiiviseksi siten, että saisin notifikaatioita uusista tykkäyksistä tai edes viesteistä. Oma tapani käyttää Tinderia ei ollut se fiksuin, en ottanut appia sillä tavoin omakseni, en siis hyötynyt siitä oikealla tavalla. Kävin tsekkaaamassa viestit ja/tai tykkäykset ehkä kerran päivässä…joten jos oli tullut match & viesti, niin vastasin viestiin ja yritin aloitella keskustelua vähän muutenkin kuin vain tekstarityyliin “moi, mitä kuuluu?” — ja sitten loggauduin ulos, joskus pariksikin päiväksi. Sain aika monta matchia niiden viikkojen aikana joina Tinderia käytin, mutta tulin siihen tulokseen, että homma ei vain sopinut minulle. Esimerkkinä vaikkapa sellainen tilanne, että matchin jälkeen alan chattaamaan jonkun kanssa; viikon, parin sisällä vaihdamme viestejä, ei kuitenkaan koskaan siten, että olisimme yhtäaikaa online. Yritän olla aktiivinen ja kyselen miehen elämästä ja tekemisistä ja mitä näitä nyt on; hän vastailee kyllä, mutta ei tee yhtään vastakysymyksiä….lähinnä kehuu säätä ja kertoo olleensa veneilemässä. Tai no, olihan niissä viesteissä aina se “mitä kuuluu” :) Meikäläinen ei ole sitä kärsivällisintä lajia, ja pakko myöntää että mielenkiinto karisee nopeasti, jos miehellä ei ole aktiivista otetta asiaan: en jaksa olla yksipuolisesti se, joka vetää keskustelua. Next!

Tulihan sitä parin tyypin kanssa sitten edettyä niin, että vaihdoimme numerot ja siirryimme WhatsAppin puolelle chattailemaan - tarkoituksena ottaa sitten se seuraava askel puhelinkeskusteluun ja mahdollisimman pian livenä tapaamiseen. Toinen miehistä oli suomalainen, toinen amerikkalainen (joka oli tulossa elokuussa Helsinkiin lomalle). Suomiveikon kanssa kävi niin, että heti WhatsAppiin päästyämme hän koki tarpeelliseksi kysyä, että miten hoidan seksielämääni. Äh, olin kieltämättä vähän pettynyt, sillä mies oli vaikuttanut alkujaan ihan fiksulta…mutta vaikka seksi ei mikään tabu itselleni olekaan, niin meni välittömästi maku tähän tyyppiin. En todellakaan ala ventovieraalle kertomaan seksielämästäni mitään. Mikä hemmetin kiire on tällaisia kysellä, kun ei ole vielä edes tavattu? Ei ymmärrä. Jenkkimiehen kanssa vaihdettiin muutama viesti ja hänkin vaikutti ihan kivalta ihmiseltä. Tosin Instagramissaan kiinnitin huomiota siihen, että hän seuraili kaikenmoisia itäiseen Eurooppaan viittaavia sivustoja tyyliin Ukraina Girls ja mitä näitä nyt on….eli hänellä taisikin olla mielessä seksiturismi ja itäeurooppalaisen morsion haku. Heh, tuokin jäi sitten kyllä arvoitukseksi, sillä hän lopetti viestittelyn ilman mitään selityksiä. Ghosting on realiteetti tämän päivän deittailussa, jep!

Uskon kyllä, että Tinder toimii, jos on sellainen ihminen, jolle tuntuu luontevalta olla koko ajan viestien tavoitettavissa…ja joka ei koe sitä mitenkään oudoksi, että tuttavuutta tehdään nimenomaan pikaviestinnän kautta - siis ennen niitä ensimmäisiä treffejä. Myönnän auliisti, että olen näköjään tässä vanhanaikainen, enkä ollenkaan halukas olemaan tavoitettavissa kenelle tahansa tuntemattomalle puhelimen kautta heti. Myös se, että Tinderissä on aika paljon profiileja joissa ei ole lainkaan esittelytekstiä, oli minulle vähän turhauttavaa. Koska joo, tuleehan siellä kieltämättä vastaan profiileja, joissa näkyy kaikinpuolin mukavan näköinen mies, ikäkin on näkyvillä ja kotipaikka myös….mutta jos ei mitään ole viitsitty itsestään kertoa, niin en vain jaksa kiinnostua. Nope, eli vasemmalle lähti sekin :)

Tämä nyt on hiukan tälleen kieli poskessa tehty postaus, ja kuten sanottu, meikäläiselle ehdottomasti väärä ajankohta ylipäätään vielä liittyä millekään nettideittaulusivustolle. Mutta kuitenkin, jos sille tielle vielä lähden, niin tuskin kuitenkaan Tinderia tulen enää käyttämään. Miten olisi eHarmony? Hahah, vitsi vitsinä - luulen kyllä, että tämä täti jatkaa elämäänsä nyt ihan sinkkuna, tyytyväisenä sellaisena, vapaana oman elämänsä herrattarena! Jos maailmankaikkeus kaikessa viisaudessaan joskus haluaa elämääni heittää Sen Oikean, tai mikä ettei Sen Väliaikaisenkin…niin en toki hanttiin pistä. Mutta kaikenmoinen etsiminen taitaa kyllä olla meikäläisen kohdalla nyt ohi.