06062020

Tänään on ollut vaikea päivä. Oikeastaan tunteet alkoivat vajota pohjamutiin jo eilen, kuin ennakoiden päivämäärää, joka tänä aamuna tuijottaisi kalenterista takaisin. Kyseessä on siis päivä, jona olimme suunnitelleet menevämme naimisiin Kalifornia-miehen kanssa. Tokihan se ei nyt onnistuisi koronan vuoksi muutenkaan, mutta koska parisuhde kariutui ennen kuin ehdimme uutta päivämäärää päättää, niin tämä päiväys nyt sitten jäi muistojen historiaan “sinä päivämääränä”. Olen ollut nuorempana myös kihloissa, mutta tuolloin hääsuunnitelmat eivät vielä olleet alkaneetkaan ennen eroamme, ja tilanne tuntuu nyt tietysti erilaiselta.

Kuva täältä / Getty Images

Ja juu, kuten kuvasta voi päätellä, olimme menossa naimisiin niinkin peri-amerikkalaiseen white trash-tyyliin kuin Las Vegasissa, tuossa turistien ja joidenkin julkimoiden suosimassa Little White Chapel-kappelissa. En ole koskaan haaveillut isoista häistä; en oikeastaan ole haaveillut häistä ollenkaan…ajattelin aina, että jos koskaan menen naimisiin, niin en halua muuta kuin pikaisen visiitin jossain virastossa, vai missä niitä siviilivihkimisiä sitten maasta riippuen tehdäänkään. Pikaiset häät Las Vegasissa kuulostivat minusta juuri sellaiselta vähän sekopäiseltä tavalta mennä naimisiin, joka olisikin sopinut meille täydellisesti. Meillä oli siis varattuna kappeli vihkimiseen Vegasissa tälle päivälle, ja kun asiat olivat vielä hyvin, niin täytyy myöntää että ajatus naimisiinmenosta oli minulle yllättäen, vielä tässä iässä, aivan järjettömän ihana tunne. Se, ettei ole koko elämänsä aikana uskonut tapaavansa ketään, kenen kanssa ylipäätään koskaan haluaisi naimisiin - ja sitten, kun se kuitenkin tapahtuu ja näet itsesi tämän tietyn ihmisen vaimona, ja ajattelet, että vihdoinkin saat oman, joskin pienen, perheesi… Pakko myöntää, että pudotus maantasalle on ollut rankkaa.

Huvittava yksityiskohta: olin yhteyksissä Vegasiin jo aikaisemmin peruakseni tämän päiväisen varauksemme. Minua hävetti kertoa erostamme (tiedän, lapsellista), joten tyydyin sanomaan, että koronatilanteen vuoksi ei häistä nyt tulekaan mitään ja varauksen voi antaa pois ja perua. Kappelista vastattiin, että ok, tälle päivälle on varaus peruttu, mutta että nämä häävaraukset ovat heillä voimassa viiden vuoden ajan (johtuen koronasta?) ja että voimme palata asiaan uuden päivämäärän kanssa, kun tilanne sen sallii. Heh, nauroinkin eräälle ystävälleni, että nyt minulla on siis viisi vuotta aikaa etsiä uusi sulhasehdokas, joka on halukas menemään naimisiin Vegasissa ennen vuoden 2024 loppua :)

Totta puhuen uusia sulhasehdokkaita ei ole ilmestynyt kuvioihin; kirjoittelen (olemattomista) Tinder-kokemuksestani lisää muutaman päivän kuluttua. Tämä amerikkalainen exäni puolestaan tällä viikolla pyysi tekstiviestissään lyhyesti, etten luovuttaisi hänen suhteensa. Kommunikaatiomme on kuitenkin ihan pysähdyksissä lukuunottamatta juuri tuollaisia, hänelle tyypillisiä lyhyitä tekstiviestejä, joten parempi katsoa vain eteenpäin.