Hyvästi PMDD - hormonihelvetin loppu?
Voi veljet, mikä kevät ja kesä takana! Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten lähes koko elämäni 11-vuotiaasta saakka olen kärsinyt PMS-oireita 10 kertaa pahemmasta oireyhtymästä nimeltään PMDD….mutta kuluneen vuoden aikana tämä mielialojen vuoristorata on saanut aivan uusia ulottuvuuksia siitä syystä, että esivaihdevuodet ovat liittyneet tähän villiin hormonihelvettiin. Kun kierto on mennyt sekaisin, eikä kalenterista ole enää pystynyt tarkistamaan missä mennään…ja kun mielialat ovat alkaneet heitellä ilman sitä tavanomaista sykliä, on olo ollut aika toivoton ajoittain. Kun kierto oli vielä säännöllinen, jota se minun tapauksessani on onneksi ollut aina tähän saakka, pystyi hakemaan kalenterista kuitenkin sen lohdun, että no ihan kohta on tulossa muutaman päivän levähdystauko tähän vuoristorataan. Nyt se on muisto vain, kalenterissa päivät ja viikot etenevät ilman mitään yhteyttä kiertoon, ja mielialat ovat täysin, eh, mielivaltaisia. Ei myöskään unohdeta sitä, että viime marraskuun alun ja nykyhetken väliin on mahtunut kaksi uudessa työpaikassa aloittamista, ei lomia välissä, mikä jo itsessään on kenelle tahansa iso asia - en oikeastaan edes ymmärrä, miten olen selvinnyt tästä kaikesta suhteellisen täysijärkisenä. Tai no, ehken ihan täysijärkisenä olekaan selvinnyt, hah!
Kesäkuun alussa, kun meneillään oli megamenkat jälleen kerran eikä loppua ollut näkyvissä, päädyin työterveyshuollon kautta gynekologille. Vastaanotto oli hieman koominenkin, sillä olin “herkässä mielentilassa” ja taisin saada jonkin tason hormonikohtauksen syyttäen lääkäriä välinpitämättömyydestä - minua on vuosikaudet ärsyttänyt se, että vaikka tutkimusten mukaan yksi hyvin todennäköinen syy PMDD:lle on minunlaiseni naisen yliherkkyys keltahormonille, tulee sieltä lääkärin suusta kuitenkin aina ensimmäisenä ehdotus juurikin hormonikierukalle. Ei, ei, ei - en halua sitä kierukkaa, perkele! Olin aivan lopussa jatkuvien vuotojen vuoksi, ja meinasin jo kävellä vastaanotolta ulos, kun lääkäri vielä varovaisesti ehdotti, että jospa nyt kuitenkin tehtäisiin vielä se tutkimus niin nähdään, onko kohdussa mahdollisesti jotain häikkää. No okei, tehdään vaan. Ja tuo tutkimushan sitten muutti kaiken; viisi vuotta sitten minulta poistettiin läjä myoomia, ja nuo pirulaiset ovat nyt palanneet. Ehkä minun onnekseni myös tällä kertaa niin, että niitä ei kaikkia enää voikaan poistaa simppelillä hysteroskopialla, vaan tohtoritäti sanoi heti, että nyt tehdään lähete kohdunpoistoon. Tämähän oli minulle ISO ilouutinen….. viimeinkin tämä menkkahelvetti loppuu, jess!
HUS:issa hyväksyttiin lähete, ja kävin heinäkuun loppupuolella siellä vielä tutkimuksissa. Leikkausaika tuli lokakuun loppuun….ja koska PMDD - pyysin myös munasarjojen poiston samaan syssyyn! Lääkäri peukutti ehdotusta - joten tässä mennään nyt ison muutoksen äärelle hormonihelvetin tiimoilta, mitä tulee myös näihin PMDD-oireisiin. Suomessa munasarjojen poistoa ei tietääkseni -ainakaan virallisesti- käytetä hoitokeinona PMDD:iin, mutta joissain muissa maissa se on otettu käyttöön ns. viimeisenä ratkaisuna nuoremmillekin naisille. Munasarjojen poisto kirurgisesti aiheuttaa tietysti sen, että vaihdevuodet alkavat heti - mutta itse koen niin, että koska vaihdevuodet ovat jo alkaneet oireilla, ja olen 51-vuotias….ja koska olen ehdottomasti valmis aloittamaan hormonikorvaushoidon heti leikkauksen jälkeen (estrogenia, tarvittaessa myös myöhemmin vähän testosteronia jos alkaa näyttää siltä, että libido häviää), niin olen tähän kaikkeen enemmän kuin valmis. Tietysti koskaan ei voi tietää, miten tällainen leikkaus juuri itseen vaikuttaa; ihmiset ovat yksilöitä, ja kukin reagoi omalla tavallaan. Oma toiveeni kuitenkin on, että kunhan saan estrogenihoidot natsattua kohdilleen, niin kenties olen jatkossa vapaa hurjista mielialanvaihteluista kierron puuttuessa ja elämänlaatu paranee kohisten! En tietenkään voi sokeasti luottaa siihen, etteikö ongelmia tai haasteita olisi tiedossa; voi kestää aikansa, ennen kuin tilanne tasaantuu. Leikkaus on aina iso asia myös ihan konkreettisesti, ja vaikka minulle alustavasti onkin suunniteltu laparoskopinen toimenpide (vatsaan muutama pieni reikä, joiden kautta ns. tähystysleikkaus, eli ei avoleikkausta), niin koskaanhan ei voi 100% varmasti tietää, mitä siellä leikkaussalissa lopulta tapahtuu.
Viimeisin (positiivinen) yllätys tässä oli sitten se, että minulle soitettiin tällä viikolla HUS:ista, ja kysyttiin olisinko halukas ottamaan vastaan peruutuspaikan; joku oli joutunut perumaan leikkauksensa ensi viikolle. No kas, totta hemmetissä! Olen siis menossa leikkaukseen ensi viikon loppupuolella! Valehtelisin, ellen myöntäisi, että toki jännittää ja vähän pelottaakin. Kohdunpoisto ei, mutta se, miten munasarjojen poisto sitten kuitenkin vaikuttaa kokonaisuudessaan. Ajattelinkin blogata tästä kokemuksesta leikkauksen jälkeen, koska tiedän, että ainakin jossain vaiheessa blogiani on käynyt lukemassa muutama ihminen, joilla on vaikea PMDD - ja muutenkin, onhan tämä keski-ikä ja vaihdevuodet, sekä myös kohdunpoisto, sellaisia aiheita, joita varmasti moni muukin nainen käy läpi. Ainakin itse olen menneinä viikkoina surffannut netissä hakien tietoa ja vertaistukea, joten miksen myös itse jakaisi oman kokemukseni….ongelmineen kaikkineen.
Alla vielä pari linkkiä aiheesta, miten jotkut naiset ovat päätyneet munasarjojen poistoon PMDD:n hoitomuotona. Itsellenihän tämä leikkaus ei varsinaisesti tähän tarkoitukseen nyt ole, vaan tulee ikäänkuin kohdunpoiston kylkiäisenä, ja siihen suostuttiin koska olen jo tämän ikäinen - mutta uskon, että olisin haittavaikutuksista huolimatta ollut tähän valmis jo nuorempana….koska koen, että niin paljon on elämässä ollut tunnepuolen vaikeuksia PMDD:n vuoksi. En vieläkään voi varmasti tietää, ovatko jotkut elämäni aikana tekemäni ratkaisut olleet hormonimyrskyssä tehtyjä hätiköityjä ja haitallisia päätöksiä. Sen tiedän, että kenenkään ei pitäisi tänä päivänä joutua elämään sellaista elämää, jonka PMDD aiheuttaa. Muistan vuosien varrelta aikoja, jolloin itkin lohduttomasti, ilman mitään loogista syytä, ja halusin vain kuolla. Muistan aikoja, kun jossain työpaikassa lähetin johtotason ihmisille tulikivenkatkuisia sähköposteja jostain epäkohdasta — ei niin, ettenkö koe ettei epäkohtiin saisi ja pitäisikin puuttua, mutta se lähestymistapani on ollut joskus aivan hurja! Myös parisuhteet ovat saaneet osansa tästä vuoristoradasta. Mielenkiintoista on siis nähdä, millainen nainen minusta kuoriutuu leikkauksen jälkeen, ja mihin kaikkeen tämä elämässäni tulee vielä vaikuttamaan.
Severe PMS was so bad I had a hysterectomy