Jotain perin outoa on tapahtunut ruokatottumuksilleni viime viikkojen aikana. Luulen, että muutos alkoi pikkuhiljaa kohdunpoiston jälkeen. Itse kohdunpoisto tuskin vaikuttaa naisen ruokahaluun tai -tottumuksiin, mutta voisiko olla niin, että munasarjojen poisto on vaikuttanut muuhunkin kuin mielialojen tasaantumiseen? Pohdin tätä siksi, että vaikka jokunen vuosi sitten päädyinkin kokeilemaan muutaman viikon ajan kasvissyöjänä oloa, en ikinä -en siis todellakaan koskaan- ole edes voinut kuvitella ryhtyväni vegaaniksi. Ja kuitenkin, tässä sitä nyt ollaan: pari viikkoa sitten tein päätöksen luopua punaisesta lihasta, kanasta, kalasta ja maitotuotteista. Tuosta vain, naps! Voin siis oikeasti sanoa, että tämä ei ole kuukausien miettimisen tulos. Enemmänkin on se fiilis, että kun olin toipilaana kohdun- ja munasarjojen poiston jälkeen, söin ensialkuun varoen ja hiukan vähemmän kuin ennen. Tämä siksi, että olin ehkä hieman vainoharhainen suolen toiminnan kanssa enkä halunnut aiheuttaa ummetuksia sun muita ‘komplikaatioita’ ahmimalla mahalaukkuani täpötäyteen. No, toipilasajalla oli jotenkin mukavasti kevyempi olo, ja kuten olen aikaisemmissa kohdunpoistoon liittyvissä postauksissani maininnut, myös mielialani olivat tasaantuneet.

Noihin hormoniheittelyiden aiheuttamiin mielialamuutoksiin liittyi usein myös tunnesyöminen; olipa sitten kyseessä dramaattinen murhe tai masennus, taikka hyvä fiilis, niin ruoka oli usein lohtuna tai palkintona. Nyt kun mieliala on tasaisempi, eikä ole PMS/PMDD-oireisiinkaan liittyviä kierron mukana tulleita mielitekoja, niin ruokaankin on -ihmeellistä kyllä- alkanut suhtautua jotenkin eri näkökulmasta. Kun ei ole ‘tekosyynä’ menkkaturvotusta tai -masennusta, niin ei tule niitä hallitsemattomia säntäyksiä irtokarkkiostoksille tai pakkopysähtymisiä Omar-munkkien kohdalle ruokaostoksilla. Voisi jopa sanoa, että tilalle on tullut halu kohdella itseään paremmin syömällä terveellisemmin. Liikuntaankaan kun ei enää tule kuukautiskierron ennen aiheuttamia katkoja, niin ruokavaliokin on helpompi pitää aisoissa. Hallelujah!

Mutta miksi vegaaniksi? Olen ruokavalioista kirjoittaessani maininnut sen, että monet ‘dieetit’ ja erilaiset ruokavaliot on tullut elämän aikana testattua. On ollut Sitruunapaastoa ja South Beach Dieettiä, ja jo teininä tuli laskettua Painonvartijoiden pisteitä ja tuunattua juustomunakkaita päivän ainoana ateriana. Siitä ei ole kauaakaan aikaa, kun kokeilin Ketogeenista ruokavaliota ja ilmoitin siinä epäonnistuttuani suureen ääneen, että se olikin siten viimeinen kerta, kun mitään erikoisruokavaliota aloitan. Olen ollut tähän asti melko lailla sitä mieltä, että normaali ruoka se naisen tiellä pitää, noin yleisesti ottaen. Ruoka ja liikunta tasapainossa, ja hyvät yöunet…that’s it, folks! Entä nyt? Vegaaniksi alkamisella ei ole mitään tekemistä kalorimäärien, rasvaprosenttien kanssa. Tämä ei liity hiilareihin, proteiiniin tai laihduttamiseen. Aika yllättäen (itselleni meinaan) tämä on isoksi osaksi eettinen päätös, ja paljolti viime aikaisten uutistenkin aikaansaama käännös elämässäni. Voi kuulostaa ehkä jonkun korvaan yli-dramaattiselta, mutta vähän on alkanut ilmetä omantunnontuskia lihansyönnistä ja maitotuotteiden kulutuksesta. Yhä useammat ihmiset tuovat huolensa ilmastonmuutoksesta julki, ja yhä useammat heistä ovat nuoria; ihmisiä, jotka tulevat elämään tällä pallolla vielä senkin jälkeen, kun meikäläinen on mullan alla. Jos olen 51 vuotta mussuttanut päivittäisen kananmunani lisäksi epäsäännöllisen säännöllisesti siipikarjaa, juonut litratolkulla maitoa, ja joskus herkutellut sen puoliraa’an pihvini äärellä…..olisiko ehkä mahdollista tässä vaiheessa yrittää kantaa kortensa kekoon -olipa se sitten kuinka pikkuriikkinen korsi hyvänsä- sen vuoksi, että olisin mukana turvaamassa nuoremmille ihmisille ja tälle planeetalle parempaa tulevaisuutta? Olisiko se askel parempaan sen sijaan, että jatkaisin tukemalla karja- ja maitotaloutta, ja kaikkia niitä lieveilmiöitä, jotka tähän elämäntapaan liittyvät?

Toki tähän muutokseen liittyi -ja liittyy yhä, koska haluan oppia lisää aiheesta- taustatutkimusta netissä, ja pari dokumenttia Netfilixilta. En luota sokkona TV-dokumentteihin ja usein niihin mahtuu mukaan myös paljon turhaa hypetystä, mutta dokkarit The Game Changers ja What The Health olivat itselleni jossain määrin silmiä avaavia. Paljon on meillä ihmisillä väärää luuloa esimerkiksi siitä, että proteiinia voi saada vain eläinkunnan tuotteista…ja että jos haluat vaikkapa treenata salilla, niin se on hyödytöntä jos olet kasvissyöjä tai vegaani. Ainakin näitä ajatuksia(ni) olen tullut huomaamaan pelkiksi myyteiksi.

Iloinen yllätys minulle on ollut se, miten helppoa syöminen kuitenkin on vegaanina; yllä pieni kuvakaruselli tuotteista joita olen löytänyt viime päivien aikana (klikkaa kuvan oikeaa reunaa ja saat kuvat liikkeelle). Olin vähän etukäteen pelännyt sitä, että esimerkiksi työpäivien lounastauot saattavat vaihtua omien eväiden roudaamiseen toimistolle, mutta väärässä olin. Toki oma työpaikkani on suureksi onnekseni aivan Helsingin keskustassa, joten ne ravintolat, joissa yleensä käymme lounaalla, tarjoavat kaikki myös vegaanivaihtoehtoja. Myös oman pikkuisen ostarini K-Supermarketissa on jopa pieni vegaaniosasto! Hyvä etten hihkunut ilosta ääneen, kun sen bongasin — olen aikaisemmin ohittanut nuo hyllyt aivan sokeana! Olen vihannesten, hedelmien ja juuresten lisäksi testannut tietysti tofua ja vaikkapa härkäpapua, ja ainakaan tähän mennessä ei ole vielä ehtinyt tulla fiilistä, että ruoka olisi jotenkin huonompaa kuin jos tilalla olisi kanaa tai kalaa (punaista lihaa olen totta puhuen syönyt muutenkin suhteellisen vähän). Ruokia, joita olen suureksi yllätyksekseni löytänyt vegaanisina versioina ovat mm. tuorejuusto ja jugurtit, ihana suklaa ja toffee, jopa Ben & Jerry’s jäätelö! Huikeaa, miten paljon on myös erilaisia linssejä, papuja ja vegaanista pastaa, maidotonta kauraleipää ja, ja…. Myönnettäköön, että vielä tässä vaiheessa olen ehkä liikaakin hifistellyt kaikilla uusilla löydöilläni - kunhan tässä aikaa vähän kuluu, tulee todennäköisesti pidättäydyttyä muutamissa hyväksi todetuissa tuotteissa. Esimerkiksi nyt viikonlopuksi ostin tuota tuorejuustoa, joka maistui aivan taivaalliselta lämmitetyn kauraleivän kanssa…..mutta säännöllisesti tuskin kovin rasvapitoista tuorejuustoa tulee käytettyä.

Näillä siis mennään, plant based-ruokavaliolla. En ehkä kuitenkaan halua itseäni kutsua tiukasti vegaaniksi; jos ollaan oikeaoppisia, niin vegaani kai tarkoittaa aika lailla muutakin kuin vain ruokavaliota. Ja vaikka kaikki omat nahkahousuni ja -kenkäni ovatkin tekonahkaa, enkä taida omistaa ainuttakaan oikeasta villasta tehtyä vaatekappaletta…niin oma vegaanisuuteni liittyy nyt kuitenkin vain ruokavalioon.

Ehkä sekin on kuitenkin ihan hyvä asia ja pieni askel oikeaan suuntaan yhteisen edun hyväksi.