Toista viikkoa kotosalla - mikä fiilis? Ehkä tässä vähän hullu on, mutta en ole suostunut vielä pahemmin stressaamaan tulevasta. Vuokrarahat on kuitenkin sukanvarressa seuraavan parin kuukauden ajalle, ja jostain syystä jaksan uskoa, että asiat lutviutuvat lopulta juuri niinkuin pitääkin. 

Kesäsää on ollut mielestäni mitä parhain; luonto on vehreänä ja vaikka tänään puhaltelikin melkoisen viileä tuuli, olen nauttinut täysin siemauksin siitä että voin lähteä kelloon katsomatta lenkille lähimetsiin ja -rannoille. Jos valkoposkihanhia ei oteta huomioon (=fear factor), niin ihan parasta on saada olla ulkona luonnon keskellä. Myös kuntosalille olen löytänyt tieni pitkästä aikaa; jopa spinning-pyörän selkään olen itseni roudannut. Sisäpyöräily on edelleen laji, joka saa minut hetkessä hyvälle tuulelle.

Työpaikkailmoituksia olen toki katsellut joka päivä; elämän realiteettihan nyt kuitenkin on se, että vuokra täytyy maksaa ja syödäkin pitäisi. Nyt kun sukanvarressa olevat pienet säästöni menevät vuokriin, loppuvuodeksi suunniteltu Kalifornia-miehen luona vierailu siirtynee valitettavasti ensi vuoden puolelle....ellen nyt sitten sattuisi löytämään uutta työpaikkaa vielä heinäkuun aikana!

Seuraava postaus pitäisikin varmaan viimein olla tarina tästä oudosta kaukosuhteestani, johan sitä on muutamaan otteeseen tullut suunniteltua! Nythän sitä aikaa on blogiin taas kirjoitella, joten ei enää tekosyitä!

Mukavaa Juhannusta!