Täytän tänään 50 vuotta - mikä täydellinen tilaisuus aloittaa sekä uusi blogi....että tehdä paluu positiivisempaan, liikunnallisempaan ja toivon mukaan myös blogin suhteen aktiivisempaan elämään!

Miltä tuntuu olla 50-vuotias? Rehellisesti sanoen -ja todennäköisesti tämän kuulee jokaisen 50-vuotiaan suusta- aivan käsittämättömältä! Muistan, kuinka joskus 13-vuotiaana ystävieni kanssa olimme polkupyörinemme kotikadullamme tappamassa aikaa, ja joku meistä otti keskustelun aiheeksi vuoden 2000.  Tuolloin elettiin siis vuotta 1981, ja me varhaisteinit kauhistelimme, miten vanhoja tulisimme jo olemaan tuon maagisen vuoden 2000 koittaessa...yli kolmekymppisiä! Niinhän se tosiaankin menee, että oma ikä tuntuu aina siltä oikealta, ja tänään, viisikymppisenä, en oikein tajua edes mitä tuo "ikämittari" näyttää....mutta toisaalta, en koe itseäni vanhaksi ja juuri eilen mietin, että 60-vuotiaskaan ei tänä päivänä luo mielikuvaa ns. vanhuksesta. Paljoltihan on geeneistä ja omista elämäntavoistaan kiinni se, millainen elämä koittaa kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua, mutta nykyään tuntuu myös siltä, että ihmiset ovat nuorekkaampia ja liikkuvaisempia kuin ikätoverimme vaikkapa 60-luvulla.

No, niin tai näin, täällä siis hyvin positiivisella mielellä vietetään 50-vuotispäivää kotosalla; mitään juhlia minulla ei ole tiedossa - vähän hyvää syötävää illaksi ja alkuviikko vapaata töistä, siinä kaikki tarpeellinen.

Tästä jatkuu Zellan matka "after fifty" - toivottavasti elämällä on vielä paljon tarjottavanaan, ja toivon mukaan tämän blogin kauttakin tarina jatkuu.